Istun tässä tuolissani lähelläni kuumaa juomaa, niin kuin olen istunut jo monena aamuna anivarhaisesta asti. Minulla on keuhkoputken- tai kurkunpääntulehdus, joka ajaa ylös joka aamu kutakunkin tasan kello neljä. Silloin makaaminen on tehnyt tehtävänsä ja haukkuva yskä sekä hengenahdistus ajavat pystyasentoon. Voiton puolella tässä jo kuitenkin ollaan. Ääni on palautunut eikä kurkku ole enää kipeä. Olen googlettanut kaikki konstit ja kokeillut niitä ristiin rastiin, ja niistä on muodostunut toimiva (?) rutiini, joka alkaa selvästi purra (= tauti on tulossa luonnollisen kestonsa päähän). Olen kuluttanut paketillisen imeskeltäviä yskänlääkkeitä. En tiedä auttoivatko, mutta ainakin maistuivat hyviltä. Lisäksi minulla on puolen litran Vichy-pullo, jonka täytän iltaisin kuumalla vedellä ja painan sitten (Vicks VapoRubilla kuorrutettua) rintaani ja kaulaani vasten. Jostain luin, että viileä ilma auttaa, joten nukun avoimen ikkunan alla. Jostain luin niin ikään, että ksylitoli saattaa auttaa (?!), joten olen imeskellyt Herra Hakkaraisen ksylitolipastilleja. Joku vinkkasi, että jos juo aivan jääkylmää vettä, siis sellaista jossa on oikein jääpaloja, kurkku ei enää tunnista yskän ärsytystä ja saa nukkua rauhassa. Joku lääkäripalsta tiesi kertoa, että kortisoni auttaa, sillä se vähentää turvotusta ja siitä johtuvaa hengenahdistusta. "Lainasin" muutaman tabletin mieheltä, jolle oli juuri määrätty tymäkkä kortisonikuuri suolistosairautensa hoitoon. (Lääkärinsä ei ollut ollenkaan tyytyväinen siihen, että hän oli jättänyt hirviölääkekuurinsa kesken, vaan väitti, että oireiden kumuloituminen oli sattumaa ja johtui varmaan "noroviruksesta"). Särkylääkkeiden käyttöä pidettiin lääkäripalstalla niin ikään perusteltuna, joten olen syönyt ibuprofeiinia. Ja useassa kohdin suositeltiin höyryhengitystä, joten arvatkaapa riemuni eilen aamulla, kun näin puhelimestani uutisen, että Erottajalla ja Bulevardilla höyryää niin ettei eteensä näe! Innostin miehen mukaani ja lähdimme matkaan, mutta olimme myöhässä. Höyry oli jo haihtunut ja paikalla tehtiiin enää jotain jälkitoimenpiteitä.
Käyskentelimme sitten Espalla ja katsoimme pitkästä aikaa puiston patsaita. Liikkeellä oli turisteja ja esiintyjiä, jotka toivoivat ansaitsevansa sillä, että olivat sonnustautuneet kultapukuun tai Supermiesasuun tai soittivat selloa. Mies ihmetteli Supermiestä, että "mahtaako tuo raukka Superesiintyjä saada mittään rahhaa", mikä huvitti minua, sillä kyseinen "Superesiintyjä" vain seisoi sinisen laatikon päällä, ja jos joku heitti hänelle kolikon, hän heilutti vähän käsiään. Ja itse asiassa tarkemmin ajateltuna hän taisikin yrittää olla Hämähäkkimies.
Mutta kyllä tänäkin vuonna juhannusta juhlittiin, vaikka Linnanmäki ja pyöräily jäivätkin väliin. Ystävät tulivat meille kylään ja söimme kesäistä ruokaa ja tekemääni juusto/mascarponekakkua, jonka päällä oli mustikoita ja vadelmia ja skoolasimme samppanjalla (lelukauppapomon vappulahja, pelkäsin että jos vaikka kuolenkin tähän tautiin ja olisin turhaan säästänyt sitä ja toisekseen, olivathan keskikesän juhla ja rakkaat ystävät sen arvoiset), ihanalla cavalla (lelukappapomon juhannuslahja), sekä proseccolla (juhannusvieraiden tervehdys). Menin nukkumaan vähän ennen puolta yötä ja heräsin taas haukkumaan yskääni ja haukkomaan henkeäni aamuyöstä. Katsoin aikani kuluksi Viaplaylta kolme osaa Camilla Läckebergin romaaneihin perustuvia Fjällbackan murhia.
Juhannuspäivänä pääsimme saunaan ja yritimme kypsentää makkaraa foliossa kiukaalla, mutta ne jäivät jotenkin haaleiksi lötkäleiksi.
 |
Ennen juhannusta kävin Turussa viettämässä ystävyyspäivää. Kävelimme joen vartta brunssille johonkin trendikkääseen paikkaan, jonka nimi oli Nick's (jotakin). Siellä oli ihanaa ja tuttua, koska samoja reittejä kolusin aikoinani yliopistolle. Nyt siitä kyllä nautti ihan eri tavalla ja tokihan alkukesän vehreyskin vaikutti osaltaan.
Söimme niin paljon brunssia, että jäimme puolimatkassa kaupunkiin istumaan joen rantaan penkille potemaan ähkyä ja juttelemaan. Ystäväni sanoi haaveilevansa lammasjoogasta. Olin ällikällä lyöty.
- Mistä?!
- Lammasjoogasta. Siinä joogataan lampaiden seassa niityllä ja sitten ne tulevat haistelemaan.
- Et ole tosissasi!?
- Lampaat on ihania...
- Mutta..
- Kukas osaa tehdä tämän asanan? - Määääää...
Kävimme miehen kanssa Bukowskilta hakemassa Tukholmanystävättären huutamia Kaj Franckin astioita. Istahdimme paluumatkalla Dianapuistoon nauttimaan auringosta. Pikkusisko oli miehensä kanssa matkalla Tampereelta Foo Fightersin konserttiin. Heillä oli kuskina tyttärensä ja tämän poikaystävä, jotka aikoivat mennä siksi aikaa kylpylään kun vanhukset bailaisivat. Myöhemmin iltapäivällä pikkusisko soitti Narinkkatorilta.
- Moi, oottekste kotona jo? Voidaanko tulla pissalle?
Hetkeä myöhemmin avasin heille oven. Sisko kiipesi portaita repaleisissa farkuissaan ja tennareissaan.
- Sä olet oikein sonnustautunut.
- Joo, mää päätin, että mää oon kuuma rokkimuija!
- Okei..?
- Mutta on jo aika kova ikävä kotiin. Tuomas erehtyi katsomaan taakseen kun lähdettiin ja näki Lennin (koira) ikkunassa. Melkein teki mieli kääntyä takaisin.
- Mutta eihän se edes ole yksin siellä (poika hoitaa)?
- Niin, mutta silti...
Seuraavana päivänä kävin katsomassa isoasiskoa Tampereella. Satoi ja oli kylmä. Hänellä oli siivouspäivä. Autoin lajittelemalla käsityölehdet omaksi pinokseen erilleen muista lehdistä. Kerroin hänellekin, että pikkusisko oli julistautunut "kuumaksi rokkimuijaksi".
- Ahaa..?, hän sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti