Optimistin puutarhassa: Rauhaa ja/tai rakkautta

Joulukuu etenee. Täytin sunnuntaina 48 vuotta. Ystäväni Turusta oli käymässä ja aloitimme juhlallisuudet siten, että menin hänen hotellilleen Albertinkadulle ja söimme yhdessä aamiaista hotellissa. Hän oli tullut Helsinkiin jo edellisenä päivänä viettämään museopäivää isosiskonsa ja kahden serkkunsa kanssa. He olivat käyneet Ateneumissa katsomassa Modigliani-näyttelyn, joka oli ollut ystävälleni pettymys.

- Vain pari surkeaa viivaa siellä täällä..., hän jaksoi ihmetellä eikä hellittänyt vaikka sanoin, että ne olivat luonnoksia. Kun hän myöhemmin näki miehen minulle piirtämän syntymäpäiväkortin, hän ihasteli miten paljon enemmän vaivaa mies oli nähnyt, kuin esimerkiksi Modigliani ja taiteilijaserkultaan hän oli tivannut, että eikö hänelle muka tule tällaisten "suurten taiteilijoiden" tuherrusten äärellä mieleen, että kyllä hänkin tuohon pystyy, ja parempaankin, mutta serkku oli sanonut, että korkeintaan joskus nuorena saattoi sellainen ajatus häivähtää mielessä, mutta ei enää pitkiin aikoihin.

Ekbergin piparitaidetta

He olivat myös vierailleet HAM:issa jossa yhdessä Yayoi Kusaman installaatiossa oli käytetty myös vettä ja katsojien oli määrä pysytellä tiukasti polulla, mutta jolta joku edellä kulkevien hitauteen kyllästynyt esiteini oli poikennut päätyen lätäkköön saaden tuskastuneen vartijan puuskahtamaan, että "Voi hyvä jumala, tule nyt pois sieltä!", joka oli minusta niin hieno lause, että halusin toistella sitä päivän mittaan moneen otteeseen. Joku oli kysynyt vanhimmalta serkulta mitä mieltä hän oli ollut peilihuoneen fallossymboleista eikä hän ollut ottanut millään ymmärtääkseen.

- Mitä?! Eivätkö ne olleetkaan hattivatteja..? Me viattomina tullaan maalta ja heti kaupunki yrittää turmella...

Sain ystävältä paitsi uuden täydellisen eye linerin ja huulikiiltoa, myös tällaisen syntymäpäiväkortin. Katsokaa tarkkaan. Hän on NÄKIJÄ:

Arvatkaapa miksi? Koska ilman että hän on voinut mitenkään tietää, sain lahjaksi myös kuvassa näkyvän vaaleanpunaisen radion mieheltä, kun olin sanonut, että aion alkaa kuunnella enemmän Yle Puhetta ja katsoa vähemmän televisiota (vaikkakin esimerkiksi "Ninja Warriors" on todella hyvä!), lelukauppapomolta ruusuntuoksuista suihkugeeliä, vartalovoidetta ja käsivoidetta, joiden etiketit ovat prikulleen kortin väreihin sopivat, sekä ystävältä pullon rosé-cavaa, joka niin ikään näkyy kortissa. Ja tietenkin minulla on ollut lemmikkinä kuvassa näkyvä bichon frisé. Isältä ja äidiltä sain rahaa, joilla ostin meille uudet muhkeat täkit ja pikkusiskolta Claes Anderssonin kirjan "Luova mieli".

Joimme lasilliset kuohuviiviä Casa Largossa ja muistelimme menneitä. Ystävä tosin joutui vähän väliä räpläämään puhelintaan, sillä kotipuolessa oli meneilllään kuusenhakureissu. Miehen siskon perhe saneli aikataulun, sillä heillä oli peräkärry, ja sen suoma valta-asema. Ystäväni lähetteli koko ajan miehelleen muistutuksia, että kuusi pitää sitten muistaa panna veteen, kunnes sai anopiltaan viestin, että "Unohda nyt se kuusi hetkeksi!". Hän kertoi miten miehensä oli tullut eräänä aamuna suu korvissa ulkoa. Hän oli ollut riemuissaan, koska oli liukastunut ja ottanut kädellään vastaan iskun, eikä se ollut murtunut, vaikka hänellä oli jo niin ja niin paljon ikää ja runsaan puoleisesti painoa. Ja kun ystäväni oli kysynyt mitä mies haluaisi joululahjaksi, hän oli vastannut, että "rauhaa ja rakkautta", johon ystäväni oli sanonut, että rakkautta voit saada, mutta tuskin rauhaa (heillä on kaksi vilkkaanpuoleista lasta).