Bää, bää, pääsiäistä!

Tukholman kaupungintalon sisäpiha

Kirjoittelen tässä kotosalla, pyöreän pöydän ääressä, värikkäin höyhenin, keltaisin tipuin ja pastellinvärisin munin koristettujen oksien katveessa. Maha täynnä pääsiäisruokaa. Lelukauppapomo antoi meille muhkean ja sikakalliin palvatun karitsanpaistin ja minttuhyytelöä ja itse investoimme hyviin salaattiaineksiin, mämmiin ja kermaan. Mies nukkuu tuossa jaloissa (patterin vieressä, "sohva"patjallamme, flamingokuvioisen paksun täkin alla). Ulkoa kuuluu lokkien kirkunaa ja muiden lintujen viserrystä. Jokohan uskaltaa julistaa, että talvesta on selvitty? Päivitän viimeaikojen kuulumiset ja kuvat kertokoot omaa tarinaansa siinä ohessa.

Missä vimparassa on Luonnontiedelukio?!

Olen tehnyt uuden aluevaltauksen vapaaehtoistyössä, kun Luonnontietiedelukiosta otettiin yhteyttä Terhoon ja kysyttiin, voisiko joku vapaaehtoinen tulla kertomaan kokemuksistaan saattohoitajana. Ykkösen ratikka vei perille. Kävelin ennen lehterille astumista pitkin Käpylää.

Onhan se omanlaisensa idylli, varmaan parikymmentä vuotta sitten olisin hinkunut sinne asumaankin (paitsi että silloin asuin Turussa ja hinguin Raunistulaan tai Portsaan tai muuhun vastaavaan, toteutumatta jäi sekin ja hyvä niin), mutta enää se ei vetoa minuun ollenkaan. Makuni on kai muuttunut, tai sitten itsetuntemukseni parantunut sen verran että ymmärrän yhteisöllisen asumisen potentiaalisen helvetillisyyden kaltaiselleni luonteelle.  Ja yhteisöllisiä Käpylässä taatusti ollaan. Ulkoisia puitteita sopii toki silti arvostaa ja ihailla.

Talviverhot

Mökki sen sijaan vetoaa aina! Vuoden ensimmäiset mökkiyöt ovat takana. Öinen tähtitaivas ja kuutamo, joita sai ihailla pissareissuillaan, olivat reissun kohokohtia. Äitikin oli innoissaan päästyään pitkän tauon jälkeen mökille. Voimiensa tunnossa hän suunnitteli tulevaa kesää ja veneretkeä, jolla he kävisivät isän kanssa katsomassa paikat joissa nuorena oli tullut telttaretkeiltyä.

- Huonolla ilmalla ei  kyllä kannata järvelle lähteä...

- No, ei tietenkään.

- Mutta hyvällä ilmalla! Eikä mikään estä vetämästä veneen perässä  esimerkiksi uistinta...

- ?

Täydellistä!

Miehestä on edelleen ihanaa syöttää Tokoinrannan sorsia työmatkallaan ja joskus kävelemme yhtä matkaa ja ostamme Rautatieaseman Alepasta paketillisen paahtoleipää, jonka mies sitten annostelee sorsille. Ihmettelemme edelleen mitä sille valkoiselle sorsalle on tapahtunut.

Surukseni New Yorkin täydelliset naiset loppui. Täytyy odottaa uutta tuotantokautta. Mistä nyt sisältöä elämään?! En piittaa muiden kaupunkien täydellisistä naisista pätkän vertaa. Suosikkejani olivat Bethenny "I'm sweating like a whore in church" Frankel, Carole Radziwill ja uusi tulokas Dorinda Medley. Ramona ja Sonja ovat hulluja, "Kreivitär" LuAnn vastenmielinen hurskastelija, Heather rasittava sekaantuja ja Kristen tylsimys.  Carole sanoi Bethennylle, että tällä on vain kaksi vaihdetta; joko hän on kiveäkin kovempi tai sitten hän itkee. "Osaan minä olla katatoninenkin", Bethenny puolustautui. Mainittakoon, että Hillary Clintonkin on sarjan fani.

Åhlens mainostaa

Oikeassa elämässäkin on käänteitä. Tukholman ystävätär ei enää ole Tukholmanystävätär, sillä hän pakkasi kimpsunsa ja muutti  ennen vuodenvaihdetta Skäringön-nimiselle saarelle Göteborgin lähelle voidakseen nauttia saaristoelämästä ja olla lähellä netistä löytämäänsä uutta miesystäväänsä, mutta mies ei ole vaivautunut saarelle kuin yhden ainokaisen kerran ja nyt pääsiäisen alla hän oli purkanut suhteen tekstiviestillä. Tukholmanystävätär ei tiedä mihin hän syksyllä asettuisi. Kesäksi hän tulee Suomeen, mutta sen jälkeen tulevaisuus on auki. Göteborgissa odottaa vain uusi harrastus, aikuisbaletti. Sitä voi harrastaa muuallakin.

- Mitä helvettiä mää teen?

- Takaisin Tukholmaan...?

- Mitä mää sielläkään tekisin? Ei mitään sosiaalista elämää, ei kotia, ei mitään. Mun elämä oli  nyt tässä. Saat kirjoittaa sen blogiisi.

- En kai mä nyt toisen sydänsuruilla rupea mässäilemään?

- Pistät sinne vaan! Voi perkele...

Hytin ikkunasta voi palvoa täysikuuta

Kutsun kuitenkin Tukholmanystävätärtä edelleen Tukholmanystävättäreksi, kun olen jo tottunut nimeen ja käyn edelleen Tukholmassa mielelläni, vaikkei hän siellä enää olekaan. Nytkin kävin. Sain ihanan keväisen päivän. Kungsholmenilla norkoilin taas televisiosarjoista tutun Polishusetin liepeillä.

Nytorgetin leikkikentällä on keinonurmi!

Polishuset

Vaatimukseni ovat kasvaneet. Haluaisin nähdä miten rosvoa viedään tai tuodaan, mutta ikinä ei tärppää! Joudun elämään kirjallisuuden ja television antimilla. Muistan kuinka Mia Törnqvist kertoi omaelämäkerrallisessa "Så dumt"-kirjassaan, miten häntä vietiin säilöön poliisilaitokselle ja miten hän huumepöllyissään, likaisena ja haisevana yritti vielä viimeisillä voimillaan flirttailla hyvännäköisen miespoliisin kanssa ja miten hän muistaa edelleen, miten poliisin kasvot värähtivät inhosta. Tyytyväisenä panin kuitenkin merkille pienen pölyisen ikkunan takana nököttävän joulukynttelikön. Juuri tuollaisia poliisit ovat! Eivät ehdi kiinnittää huomiota pikkuasioihin, kun joutuvat ratkomaan yötä päivää rikoksia pahan kahvin ja roskaruuan voimalla.

Matkalukemiseksi olin valinnut Virve Sammalkorven "Metsän keskellä maja"-kirjan, mikä oli virhe, sillä sellaisen(kaan), joka ylpeilee sillä että uskaltaa yöpyä mökillä itsekseen ei ehkä kannattaisi lukea kirjaa, jossa huussireissulta palatessa kylkeen liimautuu murhamies. Pakko se silti oli lukea, sillä Sammalkorpi osaa totisesti koukuttaa lukijansa. Välillä jännityksen kasvaessa sietämättömäksi luin hermojani rauhoittaakseni Viking Linen asiakaslehteä. Essi Avellanin "viinikoulusta" opin, että vaikka vaaleanpunaista samppanjaa pidetään tyttömäisenä juomana, se on itse asiassa samppanjoista maskuliinisin! Ja sen juuret juontavat aina 1700-luvulle saakka!

Janne Lucas: Växeln hallå: https://www.youtube.com/watch?v=JuaRCW18Cvw