Ohimennen kuultu lausahdus Annankadun ja Iso Roban kulmassa: "Siis toi on so beyond not cool!"
Ja ohimennen kuultu mutkaton illanviettoehdotus Hämeenkadulla: "Ollaan meillä! Meillon leipää!" Heti tuli hyvä mieli, samoin kuin aiemmin syksyllä, kun kävelin Tampereen työväen teatterin laitaa ja kuulin yhtäkkiä takaani Ilmari Saarelaisen äänen ja hän kuulosti tietysti ihan Tankki täyteen- sarjan Juhanalta ja minä kävelin hymy huulillani kohti Hämeenpuistoa ja salakuuntelin sydämeni kyllyydestä mitä Immu jutteli työkaverinsa kanssa.
- Siinä oli se pieni liike missä oli aina ikkunassa kauniita tavaroita. Tavattoman kauniita tavaroita...Semmonen vanhempi rouva piti sitä. Mää kattelin niitä kauniita tavaroita siinä ikkunassa joka päivä..- No mitä sille liikkeelle sitten tapahtu?
- Emmäävaantiärä! Ehkä se rouva väsy pitään sitä tai jotain...
- No ostikko sää siältä ikinä mitään?
- E.
Mutta huomaa eron ihan vain ymprärilleen vilkaisemallakin. Siinä missä Helsingissä on jo turtunut näkyyn, jossa kireän housunpuntin ja jalassa olevan lenkkarin/tennarin välistä pilkistää kesät talvet viipale paljasta nilkkaa, Tampereella on tässä suhteessa enemmän liikkumavaraa. Vaikka muotitietoistakin väkeä löytyy, saa halutessaan olla vaikka kuinka juntti, koska porukka ei ota itseään turhan vakavasti. Tuulipuku lasketaan yhä aivan käypäiseksi kaupunkiasuksi, mikä oikein onkin, sillä turha niuhotus ja tosikkomaisuus eivät loppupeleissä lisää kenenkään hurmaavuutta.
Mutta en minä ollut Tampereella arvioimassa katukuvaa, vaan suojelemassa äitiä, koska isä oli "Ollin atleettien" kanssa Tallinnassa, ja sitten tietysti onnittelemassa isää isänpäivän johdosta, kun hän sunnuntaina tuli takaisin virkistyneenä ja verkostoituneena (oli tutustunut moottoripyöräjengin johtajaan, joka oli antanut hänelle oikein käyntikorttinsakin. "Se kunnioitti vanhoja ihmisiä kovasti. Mää kysyin siltä, että tappeleeko ne aina siellä kerhotiloissa keskenään, mutta se sano että ei koskaan! Että ne tappelee ainoastaan muiden moottoripyöräjengien kanssa...).
Äiti valitti olevansa rapakunnossa ja yritimme tehdä asialle jotain käymällä yhdessä pienillä kävelylenkeillä.
- Haluatko mennä kiipeilemään tuonne leikkipuiston kiipeilytelineeseen?
- Haha...mulle on ihan tarpeeksi kiipeilytelinettä näissä portaissa...
Vein mennessäni paketillisen Lidlin pussiperunamuusia, koska ajattelin opettaa isän ja äidin sen käyttäjiksi. Se on niin kätevää! Tutustuin itse tuotteeseen vasta pari viikkoa sitten ja nyt minusta on tullut aivan hullu muusijauhesaarnaaja. Minulle ei riitä, että me itse söisimme silloin tällöin Lidlin pussimuusia. Myös vanhempien, pikkusiskon perheen ja lelukaupan pomon perheen pitää alkaa syödä sitä. Ja lelukauppapomon vanhempien! Ehkä olen ollut liian pitkään poissa lehteriltä ja se kanavoituu nyt tällä tavoin. Se on kyllä todella hyvä tuote! Ei lainkaan teollisen makuinen ja aivan naurettavan helppo valmistaa tavalliseen muusiin verrattuna. Kun sain pahimmat pussimuusihöyryni purettua (ja valmistettua ensimmäisen annospussin muusia näytöstyyliin, hyvä että ehdin takkini riisua) saatoin uppoutua kirjahyllyn reunalle kertyneisiin kuvalehtiin. ET-lehti on suosikkini. Luin todella hyvän haastattelun Birgitta Ulfssonista, jossa hän muisteli Tove Janssonia ja Tuulikki Pietilää ja toisen Antti Heikkilästä. Hän on asunut pienenä samassa talossa missä Tovella oli ateljee ja nyt hän muuttaa vaimonsa kanssa Hampuriin. Vaihteluksi! Eivätkä he ole enää asuneet pitkään aikaan Pellingissä, vaan Bulevardilla! Luin myös taiteilija Alpo Jaakolan elämästä kertovaa kirjaa. Siinä Alpo kertoi miten hänen isänsä oli ryhtynyt heti sotien jälkeen pohtimaan millä menetetyn Karjalan saisi takaisin. "Mitä jos annettaisiin niille vaihdossa Ahvenanmaa?.....tai Pasila?!"
Näin pikkusiskoa kaupungilla, menin seuraksi kun hän purki kirpputoripöytänsä Tammelassa ja kiikutti loput tavarat nurkan taakse Fidaan. Kysyin lähtisikö hän uuden korskean Torni-hotellin taivasbaariin, jossa en ole vielä saanut käydyksi ja hän lupautui, vaikka olikin itse käynyt viikon mittaan siellä jo kahdesti. Sinne olikin kuulemma hyvä mennä ensimmäistä kertaa saattajan kanssa, sillä reitti oli hänen mukaansa "hivenen hankalahko". Ensisilmäyksellä näyttää siltä kuin hotelli olisi Tullintorilla, mutta on kuulemma turha luulla että sinne pääsisi noin vain torin poikki lampsimalla.
- Tuu perässä. Täytyy mennä ensin tästä S-marketin läpi...
- Et oo tosissas?!
Puikkelehdimme ensin myymälän kassojen editse ja sitten radan vartta ja lopulta olimme hotellin juurella ja sitten aulassa ja hississä matkalla 25.kerrokseen. Joimme jotkut vaaleapaahtoiset kahvit. On sinne kyllä pakko olla joku virallisempikin reitti, miten kukaan turisti muka koskaan muuten löytäisi perille?
Seuraavana päivänä menin taas kaupungille, tarkoituksenani käydä tapaamassa isoasiskoa ja poiketa ehkä kirpputorilla. Yhtäkkiä tunsin rinnassani kauheaa viiltelyä. Säikähdin oikein! Soitin miehelle:
- Mua viiltää rinnasta!
- Puristaako niin kuin vanne vai mitä?
- Ei sieltä sisältä vaan päältä...
- Niin mutta sydämen kohdalta vai mistä?
- Mä oon täällä Itsenäisyydenkadulla, en mä voi tässä...no TISSISTÄ!
- Mitähän se..
- Se on takuulla rintasyöpä!
- Odota, mä googletan...mä soitan sulle sitten.
Menen isollesiskolle mukanani masentavat R-kioskituliaiset, kaksi pulloa Coca cola Zeroa, levy Maraboun suklaata ja kaksi pussia tupakkaa. Isosisko on laihtunut entisestään ja aikoo kuulemma laihtua vielä lisääkin, mutta ottaa kuitenkin suklaan riemuiten vastaan
- Onko sulla paha mieli jostain?
- Mulla on tissi kipeä. Mä pelkään, että siinä on jotain...Onko sua koskaan viiltänyt rinnasta?
- Voi voi, lukemattomia kertoja! Ei se mitään ole, tai se rauhanen vain tekee jotain...
Illemmalla, kun olen jo palannut vanhempien luo ja odottelemme äidin kanssa isää saapuvaksi, pikkusisko ilmestyy paikalle. Hän on ajautunut perheensä kanssa sanaharkkaan Jari "Bull" Mentula- proteiinipatukoista, erityisesti sitruuna-lakritsi-makuisista ja paiskannut oven kiinni perässään, hypännyt autoon ja istuu nyt sängyllä vaaleanpunaisessa collegepuvussaan, jota hän kutsuu "pissisasukseen". Kerron hänelle, että minulla on tissi kipeä. Hän ehdottaa, josko siinä olisi kramppi.
- Tissikramppi? Sehän on pelkkää rasvaa!
- No suonenveto sitten! On siellä ainakin verisuonia!
Isä tulee kotiin. Juhlitaan isänpäivää. Hän kertoo moottoripyöräjengiläisestä ja keilatuloksistaan, jotka ovat parantuneet huomattavasti viimevuotisiin verrattuna.
Mies soittaa ja sanoo ettei rintasyövän oirelistalla puhuta mistään viiltelystä mitään. Katson "Sillan" ja menen nukkumaan jotta herään aamulla Helsingin bussiin. Käymme miehen kanssa lounaalla, sitten ostamassa Kanniston leipomosta leivän ja vadelmaviinerit, otamme päiväunet ja lähdemme kävelylle.
Käymme varmistamassa Yrjönkadun uimahallista, että se tosiaan on aina vain auki joko miehille tai naisille, mitään sekavuoroja ei tunneta. Pujottelemme Aleksin ja Esplanadin väliä aina sen mukaan mitä ikkunoita haluamme katsoa. Mies huomaa että hänellä on toisessa kengässä reikä, sukka on kostea ja on pakko hankkia heti paikalla uudet talvikengät.
- Mikäs tuolla on....Kenkäfriikki?! No, siellä on varmasti halapaa!
- Mmmm...hmmmm....
Suvi Teräsniska: Täydellinen elämä https://www.youtube.com/watch?v=73GZKW7dP_E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti