Kauniin elämän henkilöitymä?

Ihanat naiset muovikoteloissaan

Ihanaa, että nyt siirrytään taas viekkaan ja laskelmoivan skorpionin merkistä hyväuskoisen hölmön, jousimiehen merkkiin. Oikein tunnen miten saan taas olla elementissäni. Äskettäin innostuin Narinkkatorilla kuullessani hevosen kavioiden kopsetta, että kohta tulevat Koffin hevoset! Pyörin hyvän aikaa akselini ympäri ja ihmettelin miksei hevosia näy ennen kuin tajusin kopseen kuuluvan jaloissani istuvan kerjäläisen pahvisesta kerjuukupista, jonka laitoja vasten hän rytmikkäästi kilisytti kolikoitaan. Hesarista luin kalliin rannekellomerkin mainoksesta, että "olemme rehellisiä neljä päivää" ja ehdin jo ajatella että no, onhan sekin tyhjää parempi, mutta tarkempi katsominen paljastikin siinä lukevan "olemme Helsingissä neljä päivää". Lelukaupassa on käynyt poikkeuksellisen paljon syntymäpäivälahjojen ostajia ja yksi oikein puuskahti, että voi hemmetti näitä syntymäpäiviä, oletteko te huomanneet että niitä on näin loppuvuodesta ihan hirveästi ja silloin aloin kiinnittää itsekin asiaan huomiota. Ehkä meitä loppuvuodesta syntyneitä on tosiaan aika joukko, tai sitten kyseessä on jokin uudehko ihmiö, mikä tarkoittaa sitä että joukossamme häärii paljon pieniä kieroja skorpioneja piikit pystyssä ja kömpelöitä jousimiehiä törmäilemässä ovenpieliin ja tiputtelemassa tavaroita. Varokaa!

Ne oikeat Koffin hevoset Bulevardilla

Olemme asettuneet uuteen kotiimme hyvin ja nyt entistäkin paremmin, kun kävimme viimein katsastamassa vuokraisäntämme usuttamina naapuriasunnon, jonka vuokralaiset muuttavat Kauniaisiin ja jonka hän kernaasti vuokraisi meille. "Koputatte vain oveen ja menette katsomaan" hän on sanonut toistuvasti, mutta eihän sellainen sovi meidän pirtaan ollenkaan! Varsinkin kun huonon äänieristyksen vuoksi olemme väkisinkin selvillä siitä, että kyseessä on sangen riitaisa pari. "Se on hienompi ja suurempi", vuokraisäntä houkutteli. Laitoin kohteliaan lapun postiluukusta että laittakaa viestiä milloin teille sopii tulla katsomaan asuntoa. Siitä on noin kuukausi aikaa. Mitään ei ole kuulunut. "He ovat aivan luotettavia ihmisiä, menkää sinne vain", vuokraisäntä jatkoi patistustaan ja kun hän taas eilen soitti, mies meni ja soitti naapurin ovikelloa kello kaksi iltapäivällä. Oven avasi myrtsi nukkumassa ollut  neitonen joka sanoi vain "I don't speak Finnish" ja että hänen poikaystävänsä tulee parin tunnin kuluttua ja kiskaisi oven kiinni. Menimme katsomaan joulukadun avajaisia siinä uskossa että valot syttyvät kello neljä ja sitten on paraati. Valot olivat pimeinä vielä vartin ylikin ja meille tuli kylmä ja lapset rääkyivät ympärillä, joten lähdimme kotiin ja mies sanoi, että pakko kai sinne on vielä yrittää ja nyt poikaystävä avasi oven ja oli ystävällinen ja näytti asunnon joka oli ihan kummallisen muotoinen ja rähjäinen. Ei kiitos! Ihanaa ettei tarvitse haluta muuttaa sinne! Tämä pieni pesä sopii meille hyvin ja kunhan ne tilaamani taidekuvat vielä tulevat, niin a vot!

Pikku pesämme

Lauantaina olin viettämässä ystäväpäivää Turussa. Minulle tuli niin kova kiire aamubussiin, että sieppasin pöydältä omien lukulasieni sijaan taskuuni miehen silmälasit. Syyllisyyksissäni ostelin sitten hänelle pitkin päivää tuliaisia, mutta koska hän ei loppujen lopuksi ollut moksiskaan ja oli löytänyt vanhat lasinsa hätävaraksi, annoin hänelle niistä vain osan ja loput laitan joulupaketteihin. Turun ystävän kanssa on ihanaa! Olemme kokeneet yhdessä monenmoista Laura Peterzens-studion kesätöistä graduangstiin ja avioeroihin asti.  Meitä naurattavat ja ärsyttävät samat asiat. Nyt ystävätär oli huvittuneen närkästynyt luettuaan jonkun (postimyynti)parfyymin luonnehdinnan. Tuoksun sanottiin sopivan naiselle, jonka "olemuksessa henkilöityy kauniin elämän taito". Pohdimme Samppalinnan kauniilla ja herkullisella brunssilla (salaatissakin oli pensasmustikoita, voitteko kuvitella, sellaisen salaatin aion tehdä itsekin joulupöytään!) mitä hemmettiä sekin muka on tarkoittavinaan. Me molemmat arvostamme tarkkaa ilmaisua. Ostimme Hansasta kimaltelevat ystävyyskorvakorut. Kävimme joulutorilla ja ostin puolukanvarvuista punotun joulukranssin. Lisäksi ostin Jonna Tervomaan ja Adelen levyt. Minulla oli niin kiire saada Adele esiin muovikääreestään, että viilsin levyn kanteen saksilla pitkän naarmun. Sitten kuuntelin levyä  kyyneleet silmissä, niin ihana se levy on! Ihmeellistä miten pitkään olen ollut ilman musiikkia kun kuitenkin se on ollut minulle aina todella tärkeää. Vuosikymmenet tuhlasin kaikki rahani ensin c.-kasetteihin, sitten lp-levyihin ja lopulta cd-levyihin. Nyt kun kaivoin vaaleanpunaisen lasten cd-soittimeni naftaliinista (= vaatekaapista), totesin kauhukseni ettei se toimi! Vain radio pelaa. Kuuntelin levyä sitten kuulokkeet päässä tietokoneelta ja itkeskelin Adelen tahdissa. Jonnaa en ole vielä ehtinyt kuunnella.

Ensilumi Turussa

Samppalinnan ensimmäiset brunssiasiakkaat

Toinen vaikuttava elämys on ollut Martina Haagin vastikään ilmestynyt "Det är något som inte stämmer"-kirja, jossa hän kertoo avioerostaan. Minusta suuri osa Martinan kirjojen viehätystä on ollut juuri siinä heidän kivan parisuhteensa kuvauksessa ja olin ihan tolaltani kun luin että Erik on jättänyt hänet rakastuttuaan työkaveriinsa, (ja Martinan pikkusiskon Bean ystävään!) Lotta Lundgreniin, jonka kanssa he tekivät sitä "Historieätarna"-sarjaa, joka minustakin oli tosi hauska ennen kuin kuulin että Lotta ja Erik ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja Martina ja Lotan mies on jätetty kuin nallit kalliolle ja sen jälkeen se koko sarja juontajineen on ollut mielestäni aivan paska. Martina on ollut hiljaa koko erosta, tai antanut vain yhden kommentin, jossa on sanonut että koko juttu on hänestä "vidrigt", mutta kirjassaan hän saa suunvuoron. Se on hyvä kirja. Kammottava, mutta hyvä. Lukekaa.

Pikkusiskolta tuli viesti, jossa oli mediasisältönä kuva pyöreäpäisestä koiranpennusta. Hän potee koirakuumetta. Laitoin isosiskomaisen varoitteluviestin tyyliin, että "siinä on tosi kiinni sitten". Tietysti toivon hartaasti, että hän sortuu! 

Adele: When we were young: https://www.youtube.com/watch?v=DDWKuo3gXMQ