Terveisiä Kreetalta, oli ihana loma! Vastoin miehen olettamusta selvisimme lentomatkasta hengissä mennen tullen. Häneen teki suuren vaikutuksen se, että kapteeni ylipäätään osui laskeuduttaessa kiitorataan ( "On se kettu!"). Minä rakastan lentämistä, mies vihaa sitä. Koneen kiihdyttäessä nousuun tulin ajatelleeksi, että harvoin olemme näin kaukana toisistamme: minä taivaassa, mies helvetissä. Sillä välin kun olimme poissa kotiamme asuttivat miehen sisko ja miehensä, jotka tulivat Oulusta katsomaan miten kirsikka kukkii ja muutakin. Heillä on omakin asunto tuossa ihan lähellä, mutta se on nyt vuokrattuna.Viihtyivät kuulemma hyvin, paitsi että mies oli ihmetellyt närkästyneenä, että eikö tästä huushollista löydy edes höyläpenkkiä?! Kotimme oli heidän jäljiltään siistimpi kuin koskaan ja meille oli jätetty kaappiin ihanaa syötävää ja juotavaa, muun muassa lohta, fetaa ja parsanippu, jota varten kirjalliset ohjeet (mallipiirroksin varustettuna) parsan kuorimiseen/leikkaamiseen ja vielä varmemmaksi vakuudeksi yksi malliksi leikattu parsa...keittiötaitojamme ei taideta pitää kummoisinakaan...Lisäksi pussillinen aikakauslehtiä luettavaksi ja niiden ja viikon Hesareiden kimpussa menikin oikeastaan koko eilinen.
Maaliskuun Gloriassa oli juttu ihanasta avaruushiukkasfyysikosta ja kosmologista Katherine Freesestä, joka on kutsuttu Tukholmaan töihin ja joka asuu nyt Östermalmilla. Hän kertoi olleensa gaalaillallisilla, joilla itse kuningatar Silvia oli pyytänyt Katherinea "määrittelemään avaruuden". Katherine oli tehnyt työtä käskettyä, mutta Silvian ilmeestä hän oli päätellyt määritelmänsä olleen liian sekava, mistä hätääntyneenä hän oli kiireesti yrittänyt luotsata keskustelun leppoisammlle vesille, mutta ei ollut siihen hätään keksinyt muuta kuin että "Oletteko te Norjan kuningattaren kanssa parhaita kavereita?"
 |
| Katherine Freese |
Huomasin ilokseni, että televisiosta tulee taas Poirot-filmejä, Stylesin tapausta katsoinkin jo Areenalta mutta sitten menin ja luin Iltiksestä jutun Poirotia esittävästä David Suchetista, joka paljasti opetelleensa Poirotin sipsuttavan kävelytyylin kuljeskelemalla puutarhassaan pennin kolikko pakaroidensa välissä. Siis hyi olkoon, oliko pakko kertoa, arvatkaa pystynkö tästä lähtien Poirotin hahmon nähdessäni ajattelemaan enää mitään muuta?!
 |
| Penni ajatuksistani... |
Lomalla luin sen uuden "Agatha Christie"-kirjan, Nimikirjainmurhat, jonka on kirjoittanut Sophie Hannah. Ihan kelvollinen, joskin vehkeilyn määrä ja yllätykselliset juonenkäänteet oli viety aivan tappiinsa ja niiden setviminen kesti ja kesti ja kesti. Lisäksi luin Karin Fossumin "Varoituksen", viimeiset sivut meitä vastaan tulleen miehen ystävän pakettiautossa, sillä hän, kiireettömyyden ruumiillistuma, ilmoitti kentältä lähtiessämme, että "poiketaanpa tässä matkan varrella (?!) Roihuvuoressa yhdessä asuntoesittelyssä..." No, näinpä sen kirsikkapuiston kaikessa loistossaan. Mies haki läheisestä Siwasta pussillisen grahampiirakoita, oluen ja putkilon sinappia, ja minulla oli se Fossum, joten ei meillä aivan kurjaa ollut sen puolituntisen verran minkä hän vietti väännellen hanoja ja potkien lattialistoja vai mitä asuntoesittelyissä nyt onkaan tapana tehdä. Kaikkein ihanin lomakirja oli kuitenkin ylivoimaisesti Axel Munthen "Huvila meren rannalla", joka on ollut hyllyssäni monta monta vuotta ja odottanut oikeaa hetkeä tullakseen luetuksi. Se oli kyllä ihana. Viisas, hauska ja informatiivinen. Teidän kaikkien tulee lukea se viipymättä!
En ollut ennen Kreetalla ollutkaan, enkä koko Kreikassa. Olihan minulla mielessäni tietynlainen kuvamaailma (laihoja kapisia kissoja, valkoisia taloja joissa voimakkaan siniset ovet ja ikkunanpuitteet, mustiin teryleenileninkeihin ja paksuihin sukkahousuihin pukeutuneita risunippuja kanniskelevia mummoja...), mutta esimerkiksi maan pinnanmuodoista minulla oli aivan väärä kuva. "Kreeta" kuulostaa sanana lätyskältä ja näyttää kartallisesti aika mitättömältä, joten ajattelin sen olevan jotain sinnepäin oikeassakin elämässä enkä ole vaivautunut ennen tätä ottamaan selvää. Sehän on etupäässä vuoristoa! Oliivilehdot tekivät meihin vaikutuksen ja mies päätti että meille pitää ehdottomasti hankkia lisää oliivipuita tuon yhden Ikeasta hommatun kaveriksi. Ainakin kolme, kuulemma, ehkä jopa neljä!
 |
Laiha kapinen kissa. Check!
 |
| Valkoinen talo sinisin ovin. Check! |
|
 |
| Mustamekkoinen risumummo. Check! |
 |
| Tämmöinen lehto meile, kotiin! |
 |
| Hyvinsyönyt kissa! |
Söimme aika paljon fetaa, kreikkalaista jogurttia ja kukkurakaupalla oliiveja, viikon aikana, mutta myös vaarallisen paljon kananmunia eri muodoissaan, suolaisia ja rasvaisia makkaroita (hotellissa oli paljon saksalaisia ja hollantilaisia ja aamupala kaiketi sen mukainen), joimme asianmukaisesti retsinaa sekä "lomalaistyyliset" tähtisadetikuin, pillein, appelsiinilohkoin ja paperivarjoin koristellut drinkit (kyllä, kaikki yllä mainittu tilpehööri yhteen lasiin ahdettuna) samalla kun katselimme typertyneinä Suomi-Tsekki jääkiekko-ottelun kummallista tuomarointia ja kuuntelimme taustalla soivaa miellyttävää "easy listening"- musiikkia, jonka lähteeksi paljastui ilmeisen suosittu "Swiss pop"-radiokanava.
Meillä oli oikeasti tosi kiva loma, vaikka emme päässeetkään aikomallemme Samarian rotkovaellukselle (yhtenä päivänä sataa ripsautti, sitten tulikin tekstiviesti, että rotko on suljettu kahdeksi päiväksi (!?), mutta ei se mitään, kävimme sen sijaan akvaariossa. Kahdesti!
 |
| Matelijoiden ruoka-aika |
 |
| Mureena myhäilee... |
Siitä on ikuisuus kun olen ollut seuramatkalla, jossa kaikki on hoidettu valmiiksi, ei muuta kuin lampsit suoraan kentällä odottavaan bussiin jossa opas suputtaa pehmeällä äänellä mitä kaikkea reissun aikana kannattaa
ostaa... Lentokentällä bussissa istuessamme ja turistimerta katsellessamme mies tuumi ääneen, että on kyllä aika rujon näköistä sakkia... Ja niinhän kansa on, kun sitä kasaantuu paljon yhteen paikkaan. Emme me itsekään sen kummoisempia ole. Jotenkin se oli tosi vapauttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti