Eettinen injektio?

Töölö se jaksaa kummastuttaa! En tiedä kumpi meistä pitää suurempaa etäisyyttä toiseen, mutta kyllä minä ainakin yritin antaa sille mahdollisuuden tarttumalla reippaasti ensimmäiseen postiluukusta kolahtaneeseen "Töölöläiseen" sillä asenteella että nyt ihastun uuteen kaupunginosaamme ja alan hyödyntää sen runsasta tarjontaa! Lehden kiinnostavin artikkeli oli Jaakko Iloniemen haastattelu (tehty ja kuvattu hänen kotinurkillaan Kruununhaassa ja jossa hän antaa neuvon nuoremmille: "Lukekaa, lukekaa niillä kielillä, joita osaatte hyvin ja niillä kielillä, joita ette osaa kovin hyvin"). Muuten lehti olikin täynnä juttuja punavuorelaisliikkeistä...

Ilmapallo seikkailulla Fredan ja Ratakadun kulmassa.

Talossa meidät on noteerattu. Niin minut kuin mieskin on kätelty ja toivotettu tervetulleeksi hississä, ja lisäksi mies oli törmännyt pari kerrosta alempana asuvaan mieheen, joka oli oitis arvannut olevansa tekemisissä kuudennen kerroksen uuden asukkaan kanssa ja kertonut talon asukkaiden vaihtuvan todella harvakseen. Ahdistuin välittömästi miehen kertoessa tästä kohtaamisesta ja haistoin jo seisovan veden ummehtuneen löyhkän. Vaadin miestä kertomaan tarkasti miten naapuri sen sanoi. Oliko äänessä edes hitunen haikeutta (jolloin voisi olla vielä edes vähän toivoa), vai ilmoittiko hän asian (niin kuin pahaa pelkään) ikään kuin se olisi yksiselitteisesti hyvä juttu?! Mutta ei miehestä ole apua. "En minä tiedä, se vain sanoi sen.". Onneksi minä en ollut paikalla. Tuskin olisin saanut oltua ihmettelemättä ääneen, että eikö nyt edes jonkun olisi joskus hyvä muuttaa? Ja ettei se Sibeliuskaan seinälaatan perusteella täällä kovin montaa vuotta viihtynyt.Töölö on selvästi nostanut niskakarvani pystyyn ja saanut minut puberteettiseen kapinatilaan. Voin olla hyvinkin keski-ikäisen ja rauhallisen oloinen ulkoisesti, mutta sisäinen todellisuus on toinen. Anna-Leena Härköstä siteeratakseni: "Naama kyllä rypistyy mutta sisuksissa riehuu tarkkailuluokkalainen". 

Espanjassa talvehtiva, mutta Etu-Töölössä (jota hän kutsuu vitsikkäästi ja perustellusti "Advantage Töölöksi") osan vuodesta asuva tuttava on  noteerannut blogistani Temppelinaukio-turhautumiseni ja rientää tekstiviesteitse hätiin: "Dagmarinkatua pääset suoraan Fredalle, eikä tarvitse nähdä koko kirkkoa!". Lisäksi hän neuvoo välttämään Lutherinkadun jyrkkää nousua (niinpä, miksi rasittaa itseään, kun voi päästä helpommallakin?).

Aika usein tulee kuitenkin yhä valittua Runeberginkatu ja siellä törmäsin aivan ihmeelliseen asiaan, kun eräs liike mainosti ikkunassaan "eettisiä injektioita". Mietin kuumeisesti koko matkan lelukauppaan ja vielä sielläkin, mitä ihmettä ne mahtaisivat olla. Yritin tavoittaa asiaa  teesi - antiteesi - synteesi - lähestymistavan kautta. Millainen olisi "epäeettinen" injektio? No, esimerkiksi tappava, ilman muuta, ja sellainen jossa olisi riistetty joltain jotakin (esimerkiksi kukoilta heltat, hailta evät tai etanoilta limat (tai mitä niissä etanaseerumeissa nyt käytetäänkään) tai joita kehitettäessä olisi tehty kivuliaita ja vaarallisia kokeita eläimillä tai ihmisillä). Tätä vasten tarkasteltuna "eettinen injektio" olisi jotain missä kukaan ei joudu kärsimään (esimerkkinä B-vitamiiniruiske alkoholistille). Synteesi näistä voisi sitten olla vaikkapa rokote, jonka kehittelyvaiheessa on kyllä turvauduttu joihinkin kyseenalaisiin konsteihin, mutta joiden avulla on mahdollista saavuttaa jotain suurempaa hyvää, kuten vaikkapa kitkeä ebola tai aids maapallolta. Illalla kotiin palatessani huomasin, että siinä lukikin "esteettiset injektiot". Miten pirussa näin paljon lukeva ihminen voi lukea jatkuvasti noin paljon pieleen?!

Hesarissa oli hiljan juttua introverteista. Sain lohtua, mutta olisi se ihanaa saada elää edes yksi kokonainen päivä siten, että olisi enemmän oman päänsä ulko- kuin sisäpuolella. Tuulettuisi pääkoppakin vähän. Se kun elää koko ajan omaa elämäänsä. Jos puodissa vaikka joku kysyy, että mitäs materiaalia tämä on, suuni sanoo ystävällisesti ja rauhallisesti, että katsotaanpa... tässä on 80 prosenttia puuvillaa ja 20 polyesteriä, samalla kun aivoni hassuttelevat: "Se on Beliefiä , ominaisuuksiltaan aivan ylivoimaista materiaalia, jonka Brooke Logan kehitti kemistinä ollessaan eritoten Forresterin muotitalon tarpeisiin...". 

Olen nauttinut niistä kirpputorilta ostamistani vanhoista lehdistä. Aivan estotonta tupakkamainontaa ja niin ihanan simppeli maailmankuva ("...ei kannata väitellä, onhan meillä OTAVAN yksiosainen tietosanakirja!").

Tämänhetkinen tilanne...

Ostin pätkän Vallilan "Hakaniemi-"aiheista kangasta ja ripustin sen väliaikaisesti seinälle vähän väriä tuomaan ja muistuttamaan mistä Helsinki-elämämme alkoi. ("Ihan hirveä!" kommentoi miehen ystävä). Se oli hauska kesä ja Hakaniemi tuntui viihtyisältä kunhan siihen lievästi häiriintyneeseen ilmapiiriin tottui. Vähän liioitellen voisi sanoa, että jos Töölössä kaikki näyttävät siltä kuin kärsisivät kroonisesta ummetuksesta, ja pidättelevät sen lisäksi hengitystäänkin,  Hakaniemen väki näytti siltä, että mitä tahansa voi lentää kummasta tahansa päästä  hetkellä millä hyvänsä. Punavuoressa oli tässä mielessä ihanan normaalia. Mies ei tosin sinne kaipaa, hänestä täälläkin on "ihanaa" ja eilen oikeasti olikin, kun kävelimme tuohon ihan lähelle Korjaamolle katsomaan Matti Johannes Koivua. Hän oli niin ihana ja lahjakas ja sympaattinen,että itku pääsi heti ensimmäisten sointujen kohdalla. Yleisössä oli ainakin yksi kirjailija ja urheilutoimittaja. Bassoa soitti joku pieni tyttö. Jossain vaiheessa Matti esitteli bändinsä ja kertoi basistin olevan Eeva Koivusalo. Mies terästäytyi välittömästi! 

- Tuo on soittanut SE-yhtyeessä!

- Tuo ei ole ollut syntynytkään silloin kun SE-yhtye oli olemassa!

- On se!! Nyt minä tunnistan! Tuon täytyy olla yhtä vanha kuin minä!

- Tuo on korkeintaan kolmenkymmenen!

- Mutta kun se ON se!!

Matti esiintyi energisesti, koskettavasti ja hauskasti ("Nyt seuraa "Ikuinen laulu"....Mutta se kestää alle neljä minuuttia...").

Riensimme kotiin puolijuoksua takit auki repsottaen puoli yhden aikaan. Minä ryntäsin välittömästi pissalle ja mies koneelle googlaamaan Eeva Koivusaloa. Oli se se!

"Tyttö poltti sydämens, mut poika Bristolin - Ei kiitos, mieluummin BRISTOL"

Matti Johannes Koivu: Ikuinen laulu: https://www.youtube.com/watch?v=ESNXc9m_XuM