Muutimme naapuriimme

Täällä ollaan, Töölössä! Nyt Fredalla ei ole enää yhtikäs mitään (paitsi välihuoneen seinää koristava seinätarrarykelmä, josta välittäjä sanoi, että jättäkää ihmeessä, sehän on hieno, kun lupasin nyppiä kaikki lehdet, oksat ja oravat pois ennen muuttoa). Enää ei siis ole sellaisia raivostuttavia tilanteita, kuin vaikkapa että shampoo on Fredalla, mutta fööni Sibeliuksenkadulla.  Täällä on edelleen kaikki kesken. Vain makuuhuoneeseen on raivattu harmoninen soppi estämään totaalinen henkinen romahdus, joka onkin jo ollut lähellä kaiken loputtomalta tuntuvan kuuraamisen ja raahaamisen ja pakkaamisen ja purkamisen ynnä lisäjännitykseksi hankittujen kirpputoripöydän pyörittämisen ja parin sijaisopetustunnin ansiosta. 

Ihaniakin hetkiä on ollut, muun muassa se, kun sai seisoa tyhjässä vinttikomerossa eikä ollut uskoa näkemäänsä todeksi tai kun pääsi eroon muutamasta kauheasta tavarasta jotka vietiin oikein kaatopaikalle saakka. Miehestä ihana hetki oli herätä ensimmäistä kertaa uudessa kodissa, kun olin pannut päälle radion (televisiota ei ole vielä laitettu eikä ole kyllä kaivattukaan) ja kahvi tuoksui. Hänelle tuli kuulemma mieleen kesät pienenä Kiimingin mökillä. Sama fiilis, samat äänet ja tuoksut.

Myyty!

Möhläyksiäkin on tullut. Ensin tilasimme sähköt naapuriin! Räpsyttelin täällä katkaisimia ja marisin ja mies soitti sähköyhtiöön ja he sanoivat että kaikki on kunnossa ja että meidän pitää vain napsutella pääkatkaisinta ja "pyöritellä sulakkeita". Mutta sitten kävikin ilmi, että samalla numerolla on kaksi asuntoa vierekkäin, meillä erotuksena numeron perässä "a". Arvoituksen ratkettua sähköt tulivat puolessa minuutissa. Kiusallisesti olimme ehtineet tehdä myös osoitteenmuutoksen suoraan naapuriin, mikä kävi ilmi kun he palasivat hiihtolomalta ja löysivät kynnysmatoltaan pinon meille osoitettuja kirjeitä. Kamalinta on se, että muuttomiehet pöytää ylös kantaessaan kopsauttivat alakerran naapurin hienon kristallijäljiltemäovennupin hajalle! Mies meni tolaltaan ja tunki postiluukusta anteeksipyyntöviestejä ja laittoi viestiä talonmiehelle, kumpikaan ei reagoinut mitenkään (viimeksi mainittu ei edelleenkään edes siihen että postiluukkuummme pitäisi saada nimet, etteivät Opettaja- ja Kotiliesilehtemme menisi enää nolostuttavasti naapureille,  ja muutenkin, onhan se nyt kai tapana , äijänpentele asuu vielä kaiken huipuksi samassa rapussa?!) mistä vedimme sen johtopäätöksen että meitä vihataan täällä jo nyt. Miehen siskon poika tuskastui nupista jauhamiseen, kiersi irti MEIDÄN kristallijäljitelmänuppimme, kävi laittamassa sen alakerran naapurin oveen ja puuskahti että no olipa taas vaikeaa! Nyt KAIKILLA muilla on hieno kristallijäljitelmänuppi ja meillä vain surkea pieni metallinen nysä, ja se nuppihan oli ainoa syy, minkä vuoksi suostuin ylipäätään muuttamaan tänne Töölön takamaille, mikä tietenkin on alhainen ja inha tapa tarkastella asiaa, sillä täällähän on oikeasti hienoa! Kirkkaimpina hetkinäni näen asian koomisen puolen, muun aikaa roikun hulluuden partaalla. Olen miettinyt viime päivinä paljon karmaa.

Oli ihanaa, että saimme ne rikkinäiset lipastot ja muut kauheudet kaatopaikalle, mutta ikävää että vahingossa sinne viskattiin myös pyykkikorillinen vastapestyä pyykkiä. Mukana molempien aamutakit, miehen lempineule, minun pellavapaitani ja helmenharmaa lempineuleeni. Mies lohdutti: no se harmaa olikin sulle ihan liian ankea väri! Itse lohdutin itseäni: onneksi älysin ostaa kaksi samanlaista!

Agnetha Fältskog &Gary Barlow: I should have followed you home: https://www.youtube.com/watch?v=1i-U25tts-s