Ilves on uusi peura

Ooo miten olemmekaan panneet hösseliksi! Olemme lyöneet lukkoon tulevan osoitteemme. Muutamme Sibeliuksenkadulle. Sinne, mikä mielestäni oli ihan liian kaukana ja missä se välittäjänainen nauroi minulle päin naamaa että "älä höpötä" Meillä olisi kyllä ollut mistä valita. Olisimme voineet muuttaa Kamppiin tai Ullanlinnaan tai pysyä täällä Punavuoressa. Mutta kun se rappukäytävä oli niin hieno! Ja asunto niin valoisa (niin valoisa, että katsoin parhaaksi hommata makuuhuoneeseen valmiiksi jo pimennysverhot, en tiennyt että niitä saa vaaleinakin!). Eräs kirjapiiristämme vei minut sushilounaalle, jolloin kerroin vähän nolona retkahtaneeni rappukäytävään, mutta hänestä se ei ollut lainkaan noloa. "Entreehan on TODELLA tärkeä. Typerissä taloyhtiöissä on typerät entreet. Minä olen varsinainen aulafriikki. Hyvän aulan vuoksi on valmis antamaan anteeksi vaikka mitä!". Ja minusta on helpottavaa tietää jo etukäteen, että tässä talossa ei oveen ripustettavien joulukranssien mahtailevuudessa turhia kursailla. Joten se siihen, sanoi Lindlöfska (opin Outi Pakkasen "Rakastajasta", en ole ihan varma oliko se "Lindlöfska" vai joku muu, enkä voi tarkistaa, sillä pokkari on viety Kampin kirjakierrätyshyllyyn parin muun kirjarepullisen seassa). Meistä tulee siis töölöläisiä, sopii meille kuin sika satulaan (vai oliko se satula sialle?, tunnun olevan tänään sanontatuulella). Oikeasti me olemme kyllä pelottavan hyviä asettumaan minne hyvänsä, sopeutumiskykymme on lähes viruksen luokkaa. Hyvänen aika, vaelluksella sopeuduin jopa puskapissaamiseen niin hyvin, että juhannuksena kävin Tukholmassakin puskapissalla Kronobergin puistossa, ihan siinä poliisilaitoksen edessä!

Mies sanoi jossain vaiheessa asuntometsästystämme argumentointiani puolesta ja vastaan kuunnellessaan, että olisipa kiva jos voisi antaa minulle muhkean rahatukon jolla voisin hankkia minkä hyvänsä asunnon. Se voisi kuulemma olla jotain todella ökyä, mutta yhtä hyvin jokin rupuinen maakuoppa "jos sen reunalla sattuisi kasvamaan nätti orvokki". 

Uusi koti on valkoseinäinen ja lattia on nykyistä vaaleampi. Siksi matto saa nyt olla aikuismaisen järkevän ei-valkoinen. Asia onkin jo hoidossa. Tilasin ISON villamaton, jossa harmaalla pohjalla on erivärisiä isoja lehtiä. Hieno on. Makuuhuone uudistuu niin, että sänkyyn tulee pellavaiset helma- ja pussilakanat ja tietysti tyynyliinat. Muut valkoisia, seassa pari helmenharmaata tyynyliinaa SEKÄ yksi, jossa tepastelee ilves.

Peura on so last season! Ei vaineskaan. Tai no, onhan se. Kohtalonaan on joko kirpputori tai mökki.  Ilves tuli mukaan kuvioihin kun mietin mitkä tavarat ovat kulkeneet mukanani aikojen alusta asti (= kymmenen vuotta tai yli). Yksi on lumileopardikuosinen pörröinen torkkupeitto ja se saa tulla nytkin mukaan ja saa kaverikseen edellä mainitun ilveksen, jonka turkki näyttää riittävän paljon samalta. Myös Venetsiasta ostamani valkoinen naamio tulee mukaan. 

Voi että on mukavaa, kun sattuu olemaan vielä Sibeliuksen juhlavuosi! Tarjolla paljon Sibeliustilpehööriä (kalenteri on jo hankittu) joka tarjoaa mahdollisuudet lukuisiin vitsikkäisiin Sibeliusylilyönteihin. Vuosi saa huipentua Sibeliussynttäreihin! Meillä on vain muutama päivä (ja jokunen vuosi) eroa, joten voin helposti ratsastaa  hänen neroudellaan ja maineellaan. Kaikki vieraat saavat pukeutua...öh Jeaneiksi ja Ainoiksi....? Ja siellä saatetaan soittaa jopa Sibeliuksen musiikkia!? Tätä täytyy ehkä vähän vielä hioa, onneksi on vuosi aikaa ja onhan tässä nyt muutakin ajateltavaa ensiksi. Kuten että missähän siellä on lähin posti? Ja koska kirjaston remontti valmistuu? Vain yksi asia on varma: miehen Espanjasta kotiutuneelta ja nyt jo Oulussa olevalta siskolta tuli viesti: " Janoisessa Lohessa ennen kuin kirsikka kukkii!".

Ed Sheeran: Thinking out loud: https://www.youtube.com/watch?v=lp-EO5I60KA