Kun maas on hanki

Joulusta tuli sittenkin valkoinen, mikä helpotus! Kyllä se yllättävän paljon fiiliksiin vaikuttaa onko ulkona lumivaippainen satukirjakeli vaiko synkkä, sateesta kiiltelevä, kaiken valon mustaan aukkoonsa imevä itsemurhakeli (kuten Tukholmanystävätär joulua edeltäviä säitä kutsui). Olin töissä melkein viimeiseen asti aatonaattona (pääsin livistämään tuntia etuajassa verukkeenani se, että piti valmistella illan munatotijuhlia, joista tulikin kivat kekkerit, vaikka emäntä oli uupumuksen takia vähän normaalia vähäpuheisempi), mutta sitten alkoi ihana vapaus! Ruuat oli ostettu, kuusi koristeltu (ja heti perään riisuttu koristeista, koska se olikin nätimpi pelkissä valoissa ja valkeissa höyhenpyrstöisissä lintukoristeissa kuin koko räikeässä eläin- ja palloarsenaalissaan).

Katsoin joulurauhan julistuksen yksin, sillä mies oli vielä viime hetken ostoksilla Isoroban K-marketissa (olutta ja hautakynttilä, jonka sijaan hän toi kirkkaan vihreän lasisen venetsialaiskynttilän sillä verukkeella ettei siellä muka ollut muita. Menimme hautausmaalle vasta joulupäivänä ja koukkasimme Lönnrotinkadun Siwasta oikeaoppisen kannellisen hautakynttilän, kaupan viimeisen, kävipä tuuri!). Sitten seurasi rauhallinen hetki, kun istuimme kumpikin omassa nojatuolissamme rentoina ja kiemurtelematta, glögimuki kourassa ja joulu-cd suolsi vähän rauhallisempaa materiaalia, Dean Martinia, Bing Crosbya ja mitä näitä nyt on. Miehen sisko soitti Espanjasta jossa he viettävät kuusi viikkoa ystäväpariskunnan kanssa vuokraamassaan talossa. Kertoi tulleensa juuri uimasta ja että shortseissa  saattoi olla päivisin, mutta illalla oli neuletakki tarpeen. Kinastelivat kuulemma kuin pikkulapset ja sitten taas sopivat. Kollektiiviseksi joululahjaksi oli hankittu pullo giniä.

Stockan jouluikkuna

Pukki toi molemmille paljon lahjoja. Minä olin vihjaillut miehelle H&M:ssä näkemästäni pyjamasta, jossa oli jättimäinen vaaleanpunainen yläosa ja harmaat legginssimäiset housut. Sain flanellipyjaman,jossa valkoisella pohjalla vilistää niin paljon räikeänpunaisia sydämiä, että näky saattaisi laukaista migreeni- tai epilepsiakohtauksen, jos olisi niille altis. Kaiken huipuksi pyjama oli kokoa M, vaikka käytän vähintäänkin L-kokoa. Mainitsin asiasta nyreänä miehelle. "MITÄ?! Minä luulin, että sinä oot normaalin kokoinen?!" Lisäksi hän puolusti ostostaan sillä, että "sinähän tykkäät sydämen kuvista" ja että hänestä se oli kaikista hienoin pyjama mitä siellä oli ja joku "hieno rouva" oli vielä auttanut häntä valinnassa! No, koska joulu on ihmeiden aikaa, M-kokoinen pyjama mahtui kuin mahtuikin. Lisäksi sain kirkkaan raidallisen jättitupsulla koristetun pipon ja pinkkejä kynttilöitä. Lisäksi tuli kosmetiikkaa, suklaata, kirjoja, sukkia, käsineitä, kaulahuiveja, "voimapatukka"-ainekset ja -resepti sekä pullo giniä ja ginger alea ynnä kolme limeä. Lelukauppapomo muisti taas aidolla samppanjalla (jota en ole raskinut vielä avata, joulu on toki juhlaa, mutta muutenkin niin ylenpalttista, että samppanja jää siinä kaikkien muiden herkkujen jalkoihin, haluan säästää sen johonkin spesiaaliin hetkeen, jolloin se on pääosassa) sekä anteliaalla joulubonuksella, jonka tuhlaamista aloin heti pohtia kuumeisesti (piipahdus keväiseen Venetsiaan?, lomaviikko Kreikassa?, Fjällrävenin nuuskamuikkusmainen viitta?, kuntosalikortti ?(vitsi vitsi..), säästöön ? (ha ha, toinen vitsi).

"Kaikkein hienoin pyjama"

Jouilupäivänä kävelimme kipakassa pakkasessa hautausmaalle (laitoin miestä ilahduttaakseni räikeän tupsupipon, edellisen yön olin viettänyt  pyjamassani à la Herttarouva...), sieltä glögille Vltavaan, siitä ratikkahuviajelulle ja siitä taas ruokapöydän ääreen.

Eilen tuli ihania dokumentteja, Woody Allenista ja joku Beatlesjuttu. Sain viimein Tuuli Rannikon "Murhasalongin" loppuun. Siinä vehkeillään kovasti Tehtaankadulla ja murhataan Pohjoisrannassa ja Tähtitorninmäellä. Ihan viihdyttävä, mutta ylivoimaisesti ihanin lause oli kansipaperin "Tuuli Rannikko on työskennellyt ennen kirjailijanuraansa pankki- ja finanssimaailman johtotehtävissä Helsingissä, Tukholmassa ja Lontoon Cityssä. Nykyään hän asuu Lontoossa ja Cannesissa." 

Perheen lemmikki osaa temppuja!

Tänään palattiin arkeen. Tuli Hesari. Tein historiallisen tietokilpailun itsekseni, koska mies nukkui yhä. Ihastelin Audrey Hepburnin kuvia.

Ihana Audrey HS 27.12.14

Puhelin piippasi. Lelukauppakollega ihmetteli missä nuppineulat mahtavat olla. Vastasin laiskan huolettomasti: "Laatikossa..? Ehkä?". Kohta tuli viesti, että oli löytänyt. "Älä pistä itseäsi!"- valistin ja uppouduin juttuun Nopolan sisaruksista. Ihmettelin XXL-kaupan xxl-kokoista mainoslehtistä. Sellainen löytyy lehden välistä harva se päivä. Enää en ihmettele. Äsken, tätä kirjoittaessani, tästä lensi yli kone, joka veti perässään jotain pitkää lippua. Siinäkin luki XXL.

Katsokaa vaikka!

Bon Jovi: I wish everyday could be like Christmas: https://www.youtube.com/watch?v=CBrjgrOUCn0