Tämä kesähän tuntuu pitkältä! Ehkä se johtuu siitä, että sain siihen alkuun ikään kuin kaksi kesäkuuta putkeen, kun sama alkukesän vihreys ja raikkaus koettiin ensin Espanjassa ja sitten vielä kotona. Tai sitten se johtuu noista pallokisoista, jotka luojan kiitos päättyvät tänään. Kysyin eilen aivan vilpittömästi, kun taas kerran asetuimme yötä vasten katsomaan ottelua miniatyyritelevisiomme eteen ystävien kanssa, että onkohan maailmassa YHTÄÄN ihmistä, joka kehtaisi olla sitä mieltä ettei ole vielä saanut jalkapallosta kyllikseen, vaan soisi kisojen yhä vain jatkuvan. Sellaisia löytyy kuulemma varmasti useampikin. Vaikea kyllä uskoa.
Olen ollut kaksi viikkoa aamusta iltaan lelukaupassa töissä, kuutena päivänä viikossa. Kerskun sillä kaikille. Se on niin aikuismaista ja vastuullista. Pääni on huolten raskauttama. Sellaisten kuin riittävätkö Petteri Kaniini-lusikat ensi viikoksi ja miten asiakkaat ottavat uudet hienot termosmukimme vastaan.
Ja mikä ihme se on mikä saa minut ja asiakkaat aivastelemaan pitkin päivää ja silmät vuotamaan ja tuntumaan paksuilta? Kukkiiko heinä? Fredalla? Mies on ollut yksinäinen. Hän pistäytyy lelukauppaan useamman kerran päivässä valittaen ettei ole kavereita! Illalla hän piinaa minua leikkimään kanssaan (= katsomaan vanhoja urheiluklippejä you Tubelta, sanomattakin on selvää etten ole järin innostunut). Viimeksi hän kärtti minua katsomaan kanssaan Jukka Keskisalon 3000m:n aidat ("esteet", eivätkä "aidat" senkin tyhmeliini, mies ojentaa vaikka nehän ovat ihan se ja sama asia) Göteborgista vuodelta 2006 ja edes yhden Lasse Virenin juoksun. En suostunut. Lopulta mies otti Maisa-kukkaronsa ja sanoi, että saat nämä rahat, jos katsot! Tungin rahat (16euroa!!) nopeasti säästöpossuuni ennen kuin hän ehtisi tulla katumapäälle, ja katsoin koko kymmenen minuutin juoksun, jonka lopussa kumpikin kyynelehdimme vuolaasti ja yhden Virenin, ja vielä kaupanpäälle Heli Rantasen heiton Atlantassa. Aamuisin olen käynyt ulkona ja nauttinut kesästä ja merestä. Joskus kun on oikein todella ihanaa ja kaunista, meri liplattaa tai kohisee kevyesti, aurinko paistaa, ruusupensaat tuoksuvat, lämpötila on ideaali, hanhet eivät sähise eivätkä yritä nokkia sääriäni, vaan tyytyvät vain näyttämään kieltä kävellessäni ohi, minulle tulee sellainen olo, että nyt en kestä, olen aivan kateellinen tällaisesta ihanuudesta. Itselleni!
Hietsun rantakin on monesti vasta lanattu, ihan kuin vain minua varten, ja ani harvoin siellä ketään muuta siihen aikaan onkaan. Nyt siellä on kyllä alkanut kokoontua joku aloittelijoiden kuntopiiri tai juoksukoulu tai vastaava. Mitenkä niin muka "aloittelijoiden"? No: paksuihin collegehousuihin ja virttyneisiin puuvillaisiin t-paitoihin sonnustautuneet osallistujat pyörittelevät olkapäitään vähän sinne päin ja venyttelevät etureisiään hätäisin nykivin liikkein tasapaino horjuen ja heidän päänsä pyörivät kun he katselevat mitä muuta rannalla mahdollisesti olisi tarjolla edessä seisovan nuoren, viimeisen päälle treenatun pojan komentelun lisäksi. Heti kun he alkavat mieltää itsensä oikeiksi kuntoilijoiksi, he painelevat epäilemättä ostamaan kevyet tekniset paidat ja housut. Ja sitten he kuuntelevat keskittyneesti treenattua komentelijapoikaa kuin tämä olisi suurempikin guru. Nimimerkillä "kokemusta on".
Lauantaisin, kun suljen aikaisemmin, luvassa on heti ollut huvitusta. Viime viikolla meidät oli kutsuttu kylään Mellunmäkeen. Mainitsin Lappihaaveestani isäntäparille. (Sinne elä mene! Siellä ei ole kuule YHTÄÄN MITTÄÄN!). He kertoivat miten menevät taas jouluna kolmeksi viikoksi Thaimaahan syömään ja lämmittelemään ja katsomaan paikkaa josta nipin napin selvisivät hengissä kymmenen vuoden takaisesta tsunamista, jolloin olivat neuvoneet Sauli Niinistöäkin, että nyt kuule, Sauli, kannattaa varmaan painella tuohon päinvastaiseen suuntaan. Aika lujaa. Kysyin varovasti, että eikö siellä Thaimaassa ole, tuota, joiltain osin, vähän ällöttävääkin...(Voi kuule, näkisitpä niitä tollukoita siellä! Hikisiä möhömahoja! Hyvä että ossaavat kengät laittaa oikeisiin jalakoihin, ja siellä ne, kuule, painelevat kaunis nuori tyttö käsipuolessa, voi herranjestas sentään miten YÖKÖTTÄVVÄÄ!).
Eilen lähdimme toisen ystäväpariskunnan kanssa työpäiväni jälkeen Lintsille jokakesäiseen mittelöön, "Tähtipallojen" heittelyyn. Tänä vuonna palkinnot olisivat olleet hienot: Asterix-pehmohahmoja! Yleensä joku meistä on yltänyt siihen pienimpään palkintoon, mutta tänä vuonna ei kirveelläkään! Lisäksi otimme toisistamme mittaa "Derby".-kisassa (lisää pallojen vieritystä, palkintona parhaalle pinkki pieni sammakko, sen sai ystäväpariskunnan nainen, joka muutenkin kääri joka kisasta parhaat pisteet). Haluan revanssin! Näppini olivat aivan tahmeat hattarasta!
Taivaalle nousi tummia pilviä, pääsin kokeilemaan uuden Olympukseni uutuusvaihtoehtoa "Dramatic",jolla olin jo aamulla ottanut pahaenteisen näköisiä kuvia, joissa kesäinen Fredrikinkatu näytti siltä kuin yllämme leijuisi jokin suurempikin uhka kuin se, että jousipyssyt tai Lotan possut loppuvat.
 |
| Ulkona tällaista... |
 |
| Sisällä tällaista... |
Jukka Keskisalon juoksu Göterborgissa: https://www.youtube.com/watch?v=c4mIjiU6hac
A Camp: I can buy you: https://www.youtube.com/watch?v=vTyDzI7eyuc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti