Samettisumakin siimeksessä

Mikähän siinä on, että jotkut päivät ovat kuin vesivelliä ja toiset taas kuin herkkuja suoltava runsaudensarvi tai kuusen alla kutsuvana kimalteleva lahjaröykkiö? Eilinen oli vesivellipäivä, tänään oli runsaudensarvipäivä. En osaa selittää miten elämä voi tuntua niin erilaiselta peräkkäisinä päivinä (tai itse asiassa osaisin kyllä), mutta tänään ei tee mieli ruotia eikä ainakaan valittaa. Tämän päivän sana ja teema olkoon kiitollisuus!

Jo aamusta olin uskomattoman tehokas ja omasta mielestäni myös nerokas. Minullahan on meneillään kuntoprojekti. Treenaan kuin fan enkä soisi sen päättyvän ennen kuin olen muuttunut fatista fitiksi. Mielenkiintoni lopahtaa parhaimmillaankin nopeasti ja siksi joudun keksimään itselleni viihdykettä ja uusia koukkuja. Olen myös ajatellut jo jonkin aikaa, että olen hullu, jos annan kovalla vaivalla opiskelemani italian kielen unohtua. Olen kokenut hyödylliseksi konstiksi sen, että katsoessani englanninkielisiä elokuvia laitan niihin italiankielisen tekstityksen. Mutta aniharvassa leffassa on italiankielinen tekstitys. Siksi olenkin tullut ronkeliksi elokuvaostoksilla ja kelpuutan vain leffat, joista tämä ominaisuus löytyy. Jos tarjolla on italiankielinen tekstitys mukana on usein myös italiankielinen ääniraita, mutta jos kyseessä on leffa jonka tuntee jo ennestään ja jota rakastaa, ei sitä voi käyttää. Esimerkiksi Jane Austenin Järki ja Tunteet-leffassa sellainen olisi, mutta on aivan mahdoton ajatus, että suosikkini Hugh Grant tai Alan Rickman puhuisivat vieraalla äänellä! Tai edes Emma Thompson ja Kate Winslet. Mutta Täydelliset Naiset on eri juttu. En ole koskaan jäänyt sarjaan koukkuun eikä minulla ole mitään intohimoja sitä kohtaan. Ja silti se on erinomaisen viihdyttävä sarja. Siksi se sopii täydellisesti italiaa kohentavaksi pyöräilyviihteekseni. Italialainen ääniraita, italialaiset sottotitolit ja puolitoista tuntia pyörän selässä meni kuin siivillä! Minulla on koko 3. tuotantokausi, melkein 16 tuntia hyödyllistä ” Il nostro matrimonio é finito!”-tyyppistä viihdettä.

 

 

Aivojen ja lihasten yhdistetty jumppa ryhdisti minua niin paljon, että sain viimein  myös palautettua Edingburghin reissulta jääneen jämävaluutan Forexiin. Sain takaisin peräti 27 euroa, joista lahjoitin hetimiten 2 euroa eteenpäin sotaveteraanien syyskeräykseen ja lopuilla ajattelin vähän hummata.  Olen sitä mieltä, että meillä kaikilla on hyvä haltija/tar, joka kunnostautuu erityisesti jollain tietyllä osa-alueella. Joku etenee vaivattomasti työelämässä, jollain on onnea rakkaudessa ja joku rikastuu ihan vahingossa. Oma haltijattareni on ilmeisen jääräpäisesti päättänyt pitää minut käärittynä silkkiin, untuvaan ja kashmiriin  huolimatta siitä että olen käytännössä kroonisen persaukinen. Kiertelin vähän Kallion kirpputoreja ja löysin violetin Peter Hahnin kashmirneuleen 50 sentillä. Minua suorastaan vähän hävettää kertoa tämä. Pelkään, että jos rehvastelen, haltijatar suuttuu ja ylellisten materiaalien vuo ehtyy! 

Kun lähdin saalis kassissani kotia kohti, sillä aloin olla vähän nälissäni ja kun olen nälissäni minusta tulee hirveä, ilkeä raivotar,  Hakaniemessä olikin jokin tempaus ja minulle haluttiin ehdottomasti syöttää ilmainen annos ayervedan oppien mukaan valmistettua kasvisruokaa. Kun nälkäni oli näin hoidettu pois päiväjärjestyksestä, saatoin mennä käyskentelemään suosikkipaikkaani, Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan jossa ensi töikseni liu’utin ballerinani pois jaloistani ja kuljin paljain varpain pitkin sametinpehmää ja moitteetonta nurmikkoa ja katselin ja koskettelin ja haistelin kaikenlaista ja sitten asetuin syrjäiselle penkille lukemaan ihanaa kirjaa, Katherine Centerin ”Everyone is Beautifulia”, jonka päähenkilöön samastun vahvasti (hänkin on pullea, urallaan jämähtänyt ja aloittanut hiljattain treenaamisen ja valokuvauksen), mutta josta en vielä osaa kertoa sen enempää, sillä kirja on kesken. Kohta keitän kahvia ja jatkan sen lukemista.

 

Luettuani kyllikseni, huomasin penkiltä noustessani istuneeni samettisumakin alla (vaikka luulin sitä koko ajan tavalliseksi pihlajaksi). Ihana nimi: samettisumakki! Ja ihana puisto. Kun kuljin kohti ulos vievää porttia näin oksanhaarassa ruokailevan oravan ja puun, jossa oli sydämenmuotoisia lehtiä ja katselin ympäröivää lehtevää vehreyttä ja ajattelin, että jos olisin amerikkalainen ihmettelisin,  että ”Is this for real”.  Mutta koska olen suomalainen, tyydyin vain toteamaan itsekseni, että ”Kyä o hianoo!”

 

Colbie Caillat:You Got Me (Letter to Juliet):http://www.youtube.com/watch?v=swigZ7WoEF0&feature=related