Ihmettelettekö otsikkoa? Se on kirpputorilla myymieni tuotteiden määrä juuri nyt! Ja homma sen kuin jatkuu. Voin istua tässä koneella ja seurata reaaliajassa miten kauppa käy, ja mitkä tuotteet ovat menneet kaupaksi ja laskelmoida sen perusteella mitä seuraavaksi pakkaan kasseihin, jotka mies kiltisti vie Kanuunaan pyöränsä sarvissa joka aamu, kun minä menen lelukauppaan. Se nykyinen hinnoittelusysteemi, jossa tavarat hinnoitellaan ja halutessa nimetään koneella kotona ja paikan päällä tulostutetaan valmiit tarralaput, on tuhat kertaa parempi kuin entinen systeemi. Ja myynnin seuraaminen etänä on todella koukuttavaa. Se koukuttaa jopa ulkopuoliset! Mies nyt tietysti on utelias ja laittaa minulle töihin käskeviä tekstiviestejä tyyliin "Myynti. Kanuuna. Nyt." Se on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, kun hän on projektissa niin vahvasti osallisena, mutta se on tosi ärsyttävää, että hänen ystävänsäkin haluavat tietää miten menee, ja varsinkin yksi, roinaa keräävä ja kaupusteleva tapaus, kommentoi tapahtumia kärkkäästi. Jos kauppa käy kuin siimaa, se on merkki siitä, että olen hinnoitellut löperösti aivan alakanttiin, mutta jos yhtään tuotetta ei ole myyty vaikka puoleen tuntiin, se on merkki siitä, että jokin pöydässäni "ei toimi" ja ongelmaa pitäisi heti lähteä selvittämään. Toisaalta hänenkin kiinnostuksensa on osittain perusteltua, sillä hän auttoi minut alkuun kyytimällä tavarani pakettiautollaan perille. Ja Lappiin lähtiessään hän antoi minulle myytäväksi Argentiina-matkaoppaan ja hopeanvärisen pikku maljakon, jotka menivät oitis kaupaksi (liian halvalla, hän sanoisi, mutta hänpä ei saa tätä milloinkaan tietää). Sitä paitsi olen sitä mieltä, että kun tavara käy kaupaksi, se on merkki siitä, että hinta on juuri oikea ja toisekseen osaan olla myös piinkova bisnesnainen. Esimerkiksi sen haisunäädän värisen tekoturkin myin kympillä, vaikka olin itse maksanut siitä vitosen ja puisen kipon kahdella eurolla, vaikka olin joskus muinoin ostanut sen Fidasta viidelläkymmenellä sentillä! Sanonpahan vain. Ja pimennysverhotkin menivät kaupaksi. Ja rumat polvitaipeita hiertävät Hunter-saappaat, joista mies sanoi että oletko tullut hulluksi, ettei noista kukaan maksa kahtakymmentäviittä euroa.
Mahtavinta on, että saan lyödä rahoiksi paitsi omilla impulssiostoksillani, myös muiden impulssiostoksilla, kuten lelukauppapomon. Ja kun lelukauppapomo tekee impulssiostoksen (kuten vaikkapa poninkarvaiset kengät), se ei ole suinkaan mistään henkkamaukasta, vaan jostain tyylikkäästä putiikista, ja niistä tuotteista voi huoletta pyytää kaksinumeroisia summia ja aina löytyy joku joka maksaa. Nyt olen siirtynyt kaupustelemaan kirjapiiriläisten impulssiostoksia, tyynyliinoja ja ovikoukkuja ja sen semmoisia. Aika pitkään saatoin loistaa myynnissä olevilla tuotteillani ihan jo siitä syystä, että naapuripöydässä kaupiteltiin isoa satsia puolukkahilloa, jonka parasta ennen- päiväys oli mennyt ohi jo ajat sitten, mutta nyt hillot ovat hävinneet ja naapuripöydässä myydäänkin burleskituotteita, jotka saavat tuotteeni näyttämään tylsiltä ja arkipäiväisiltä! Kilpailu kiristyy...
Saatatte nyt kenties ajatella, että elämäni on kovasti kaventunut viime aikoina ja keskittyy pelkästään ahnaaseen kaupankäyntiin ja voiton tavoitteluun. Olette täysin oikeassa. Varasin pöydän vielä neljänneksikin viikoksi!
 |
| Hauska tuliainen Lontoosta. NOT for sale. |
John Mellencamp: Small town: https://www.youtube.com/watch?v=0CVLVaBECuc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti