Hehkeää

Miehen sisko sai vanhimmalta tyttäreltään "aikuisen naisen" rupsahtamisen estämiseen tarkoitettuja 50+ - kapseleita. Sisko antoi puolet kapseleista minulle kokeiltaviksi. Eilen häneltä tuli viesti: "Pitkästä aikaa muistin ottaa 50+ tabletin (yhden). Miten sinä? Oletko ottanut säännöllisesti? Huomannut vaikutusta?"
Tekstasin takaisin: "Söin jo koko satsin. Olen hehkeä!"
Mistähän sekin tuli? Oikeasti olen anything but (kapselit ilmiselvästi humpuukia!), mutta hänpä ei ole näkemässä, koska on Oulussa. Hehkeyden ympäröimänä olen kyllä saanut olla. Sekä kesäisen luonnon, että nuorten kauniiden ihmisten.

 Olin mökillä. Satoi ripsimällä, kaatamalla ja ropisemalla. Vinoittain ja suoraan. Aamusta iltaan, yöstä aamuun. Ei se mitään. Nautin jalkapallottomuudesta. Luin valtavan nivaskan vanhoja aikakauslehtiä. Välillä luin aitassa täkin alla ovi auki. Se oli vähän kuin olisi ollut ulkona. Välillä luin saunamökin terssilla. Se OLI ulkona. Lopun aikaa luin joko mökissä pöydän ääressä tai sängyllä, tai saunamökissä pöydän ääressä tai sängyssä. Saunassa en lukenut.

Luin ihmisistä, joilla oli mennyt surkeasti ja nyt menikin hyvin. Luin ihmisistä, joiden elämä oli ollut mahtavaa ja joilla nyt menikin surkeasti. Luin Ingrid Bergmanin ja Roberto Rosselinin kuumasta, mutta myttyyn menneestä romanssista. Luin terapialaama Ullasta. Luin Mark Levengoodin haastattelun, jossa hän kertoi, että hänellä ja hänen parhaalla ystävällään (tietysti Jonaksen jälkeen) Henrikillä on sopimus, että jos toisesta tulee tylsistyttävä, toinen saa lyödä. Ihmettelin kummallisia ruokareseptejä (jaloviinalla maustettuja marjoja ja mascarponea, yök!).

Terapialaama Ulla

Ingrid ja Roberto

Mies oli jokakesäisellä "poikaretkellä" Tallinnassa Rikun ja Kunkun kanssa. Sielläkin satoi satamistaan, mutta se ei haitannut, koska koko ajan saattoi katsella jalkapalloa pubissa. Yhtenä iltana mökillä sade väistyi ja aurinko tuli esiin. Ahmin valoa ja alkukesän herkullista rehevyyttä ja  kävin uimassa. Vesi oli 18-asteista. 

Sunnuntaina oli pikkusiskon kuopuksen rippijuhlat.  Aitolahden kirkko oli ääriään myöten täynnä. Vieressäni istuva pukuun pakotettu pikkupoika pelasi koko tilaisuuden ajan puhelimellaan jotain taistelupeliä. Isä pani merkille, että äidin vieressä istunut mies työnsi kolehtihaaviin pelkän tyhjän kätensä ja vain teeskenteli tekevänsä lahjoituksen. Olin aivan liikuttunut siitä, miten kauniita pikkusiskon lapsista on kasvanut. Ja uusin tulokas, Lenni, on myös hurmaava, paitsi että se kakkasi juhlissa olohuoneen matolle, mitä se ei kuulemma ikinä muuten tee. Isostaveljestä on tulossa vaari, kun hänen nuorempi tyttärensä saa joulukuussa vauvan. Kysyin onko heillä tallella mitään tavaroita omien lastensa vauva-ajalta. - KAIKKI on tallessa, hän julisti.

Lelukauppapomo vei meidät syömään Koffin puiston laidalla sijaitsevaan Southparkiin. Söimme ja joimme hyvin lelukauppahommat lastentarhahommiin vaihtavan kollegan kunniaksi. Mukana oli myös uusi kollega ja lelukauppapomon tyttäret. Heistä vanhempi on hiljan tullut täysi-ikäiseksi ja saanut sen myötä paljon uusia asioita ja vapauksia elämäänsä. Hän on hyvin hehkeä, hänen kalenterinsa pursuaa juhlia,  avo-autoajeluita ja autokoulua, ja hän ottaa totisesti ilon irti joka hetkestä. Tottakai semmoinen sai meidätkin muistelemaan taakse jääneitä nuoruusvuosiamme. Jatkoimme muistelemaan vielä Klaus K:n aulabaariin (nuorimmat oli hätistelty kotiin). Vuodet ovat ehkä riistäneet hehkeytemme, mutta olemme saaneet tilalle viisautta. Tiedämme esimerkiksi sen, että prosecco tarjoaa kepeän hiprakan, vaikka sitä joisi PALJON, toisin kuin muut viinit, joista saa saman määrän nauttimalla vain tunkkaisen jurrin. Pitäkääpä tekin tämä mielessänne, kun valitsette juhannuksen juhlajuomia! 

Kaija Koo: Siniset tikkaat: https://www.youtube.com/watch?v=UFd9re9E2Rs