Ei naurata!

Olen tässä muistellut mikä minua on viime aikoina naurattanut. Yleensä se on ollut joku tilanne, jossa olen päässyt seuraamaan sivusta jonkun toisen aitoa närkästystä mutta en itse ole ollut närkästyksen vallassa, sillä närkästynyttä ihmistä ei naurata mikään. Ainakaan heti. Sain ystäviltä aivan ihania kukkia nimipäivälahjaksi (evidenssiä yllä) ja kun tiukkasin mieheltä, että miten voi olla että ystävät kyllä muistivat mutta sinä et, hän puolustautui että ”saithan sinä minulta pyöränrenkaaseesi ilmaa”. Saatoin nauraa vapautuneesti vasta kun olin saanut asiaankuuluvan nimipäiväleivokseni ja muita pikku yllätyksiä ja loppujen lopuksi se ilma osoittautui kuitenkin parhaaksi ja käyttökelpoisimmaksi lahjaksi, ainakin siihen saakka kunnes saan hankituksi ikioman adapterin. (Ystävät ovat vanhimpia mitä minulla on, kaukaa esikoulusta asti ja muistelimme entisiä koulukavereita ja ihmettelimme että eikö meistä kenestäkään tullut mitään suurta tai  KUULUISAA ja lopulta joku muisti yhden joka on esiintynyt viime aikoina runsaasti televisiossa korkean virkansa puolesta ja kun en millään muistanut häntä, ystävä tuskastui: Miten sä et muka muista?! Se oli se, joka PURI kaikkia, vielä lukiossakin.)

Oulussa sen sijaan sain naureskella aika tavalla vailla närkästysviivettä. Tämmöisille esimerkiksi:

Miehen siskon mies on ruvennut näin varttuneella iällä varsinaiseksi supliikkimieheksi. Aikuista tytärtä hävetti kun isä tilasi baarissa muikeana tiskin takana seisoneelta tytöltä ”kaksi Karhua ilman murinaa”. Hän kieli tapahtuneesta Keltaisessa talossa. 

 

Tytär (tuohtuneena): Aivan hirviä tilanne! Oli pakko ottaa pari askelta sivummalle.

Isä (puolustelevasti): Kyllä sitä tyttöä tuntui kovasti naurattavan!
Tytär: Isä, minä oon ollu asiakaspalvelutyössä, minä erotan kyllä asiakaspalvelunaurun aidosta.

Eräänä aamuna miehen siskon mies luki Kalevaa ja alkoi yhtäkkiä pyyhkiä silmiään. Miehen sisko kysyi että mitä siellä oikein lukee ja hänen miehensä kertoi lukeneensa tosi liikuttavan jutun perheestä, jossa tiskivuorot mökillä ratkaistiin pelaamalla viimeistä tikkiä (tai mikä lie peli ollut) niin kuin meillä Sammatissa. Että mieti nyt,  jossain on olemassa toinenkin perhe, jossa on sovellettu tuota samaa konstia! Siihen hänen vaimonsa nyreästi, että eikä ole, senkin pöljä, tuohan on meidän Saaran kirjoittama juttu. Siinähän on kuvakin alla!

 

Sitten minua nauratti aivan kauheasti kun miehen sisko kertoi elämänsä ensimmäisestä festarikokemuksesta viime kesän Qstockissa. Sitä haluttiin markkinoida uusille kohderyhmille minkä kunniaksi yli 60-vuotiaat pääsivät sisään ilmaiseksi. Ilahtuneena miehen sisko soitti parhaalle ystävättärelleen ja yhdessä nämä tyylikkäät rouvat saapuivat parahiksi paikalle todistamaan miten rääväsuinen Petri Nygård kömpi lavalle jättimäisestä puhallettavasta naisen sukuelimestä rivouksia syytäen. Ei mennyt kauaakaan kun kulturellit rouvat katsoivat saaneensa festarielämyksestä tarpeekseen ja poistuivat yhtä kokemusta rikkaampana läheiseen ravintolaan nauttimaan lasilliset viiniä. Ehkäpä toisetkin.

Sekin minua nauratti kovasti, kun menimme taas kerran hanhenmarssia aamu-uinnille Oulujokeen ja mukana oli miehen siskon vanhin poika lapsineen. Miehen sisko ja hänen miehensä tapaavat uida alasti, sillä ”kotirannassa niin saa tehdä” (ilmeisesti vaikka kotiranta olisi samalla yleinen uimaranta). Vähän ennen rantaa miehen siskon poika kysyi että, äiti, ethän ole alasti, johon miehen sisko vastasi Marimekko-aamutakkinsa vyötä auki näpräten että tietysti, ainahan minä, ja samassa hän sai vyön auki ja aamutakki hulmahti hiekalle ja hänen poikansa peitti kasvonsa käsillään ja parahti: ”Äiti, EI!!!” mutta oli jo liian myöhäistä!

 

Troggs: With a Girl like You:http://www.youtube.com/watch?v=6__s2-iytA0