Rakkaimmat

Kyllä kuulkaa ihan kohta tulee kevät ja vihreys, pakkohan sen on!  Käyn läpi vanhoja alkukesän kuviani ja puhua pärpätän omaksikin lohdutuksekseni kuin pelokas lapsi, joka yrittää olla rohkea. Viime keväänähän minuun iski se tolkuttoman kova flunssa, jota parantelin mökillä elinvoimaisena rönsyävän luonnon keskelle pystyttämälläni erityisellä toipumislavitsalla .

Toivottavasti sitä ei tänä keväänä tarvita samaan tarkoitukseen. Odotan malttamattomana kevätkylvöjä (lisää salkoruusuja on jo esikasvatuksessa, niitä ei voi KOSKAAN olla liikaa!) ja tulppaaneitani ja niitä pulleita ihania belliksiä, kaunokaisia,

 

 jotka kylvin monta vuotta sitten ja jotka ilokseni valtaavat joka vuosi itselleen vähän enemmän elintilaa ja niiden Ruissalosta terhoina tuomieni ja niistä kasvattamieni tammien ihanaa heleää vihreyttä. Lehdet ovat niin pehmoiset ja kutsuvat, että niitä voisi vaikka syödä (ja niinhän minä syönkin.) Mutta itse asiassa minun piti kirjoittaa vähän toisten ihmisten ilmeisesti parhaista jutuista (sitä ennen vielä pyydän saada muistuttaa, että huippuhauskasta "Mirandasta" tulee taas uusia jaksoja, perjantaisin muistaakseni ,ja yleareenasta voi katsoa koska itselle sopii.)

 

Sunnuntaina vietettiin miehen siskon miehen ja hänen parhaan ystävänsä syntymäpäiviä. Mekkalaa, ruokaa ja visailuja riitti tuttuun tapaan. Juhlien loppupuolella, kun pienimpien juhlijoiden huomiota piti jo suunnata vähän iltatoimia ja seuraavaa päivää kohti, miehen siskon poika kysyi nuoremmalta tyttäreltään, että muistathan mikä päivä päiväkodissa on huomenna. Ja sitten he huusivat yhteen ääneen ”LELUPÄIVÄ!!!!” ja tytär oikein tärisi innosta ja teputteli jännittyneenä pikku jalkojaan lattiaa vasten ikään kuin alkulämmittelyksi. Mies kysyi minkä lelun hän aikoo viedä ja tyttö ryntäsi lelujen runsaudesta pullistelevaan lastenhuoneeseen ja sieltä takaisin heilutellen riemukkaasti jotain valkoista, joka näytti erehdyttävästi harsovaipalta ja julisti että tämän! Sitten hän kiipesi tuolille, kiepautti liinan selkäänsä viitaksi ja hyppäsi alas minkä jälkeen hän kääri liinan kainaloonsa ja ilmoitti asiallisesti, että voi tällä tehdä muutakin.

Eilen työkaveri kertoi vähän dementoituneesta, hoitokodissa asuvasta isoäidistään ja kysyi että arvaapa mitä hän nyt oli tehnyt. Arvelin, että karannut, johon hän että juu juu, tietysti, mutta tällä kertaa myös jotain vähän erikoisempaa. Hän oli nimittäin irrottanut huolellisesti kaikki perheenjäsenten kuvat kehyksistään ja sujauttanut joka ikiseen tilalle kuvan Tarja Halosesta (Hesarin kuukausiliitteessä oli jokin aika sitten iso juttu Tarjasta ja niistä liitteistä oli saanut runsaasti kehystettävää). Mitäpä hän kuulemma niillä muilla, kun ei hän niitä edes tunne. Ja nyt hän viettää päivänsä iloisesti ja hyväntuulisena, kynnet tip top laitettuina Tarjan kuvien ympäröimänä.

 

 

Keith Urban: Sweet thing: http://www.youtube.com/watch?v=UxwLQmPHkT8