Kipitä, Tapsa!

 Olen palannut mökiltä. Äkkiä kului viikko, kyllä. Harrastin elokuiseen mökkeilyyn kuuluvia juttuja.

Sytyttelin tulia. Muistona uusi paloarpi oikeassa kyynärvarressa.

Lueskelin mieluisia kirjoja sekä keräsin ja jalostin satoa. Tein  vadelmahilloakin. Sekä juustopiirakan.

Tämän vuoden pensasmustikkasato

Uin joka päivä, tai ainakin ilta. Vesi oli vielä 21-asteista. Sauna lämmitettiin tietysti joka välissä. Kokkasin isälle ja äidille heidän herkkuruokiaan. Janssoninkiusausta, pinaattikeittoa, silakkapihvejä, hernekeittoa ja kanakastiketta ainakin. Heitin tikalla napakympin!

Yritin totutella elämään ilman tasku-Olympustani. En oikein tiedä mitä tässä sen suhteen tekisi. Keitin lössöistä vadelmista mehua, joka juotiin saman tien. Join useaan otteeseen kahvia aitan rappusilla.

Oleilin rannalla ja tankkasin syksyä ja talvea varten voimamaisemaani. Uin sateessa ja tunsin puhdasta iloa ja onnea kuunnellessani pisaroiden ääntä niiden osuessa järven pintaan (hassu, sirisevä ääni). Lupasin itselleni muistaa hetken ikuisesti. Viimeisenä iltana ennen paluuta kaupunkiin ilma oli viilennyt niin, että näin hengitykseni huuruavan uidessani.

Eräänä päivänä saimme yllätysvieraita! Isoveli pyyhälsi pihaan uudella punaisella Fordillaan ja kyydissä olivat vaimonsa lisäksi heidän tyttärensä ja tämän kahdeksankuukautinen poika, joka tietysti piiritettiin heti. Isoveli piti vauvaa omistajan elkein sylissään ja otti heille keinussa kovat vauhdit. Sitten hän suukotteli vauvan niskaa ja päristeli sitä vasten siinä määrin, että tyttärensä meni hakemaan autosta kosteuspyyhkeitä ja pyyhki lapsensa niskan. Sitten isoveli halusi näyttää, miten vauva osaa "kipittää" (tamppaa jalkojaan lattiaan kainaloista kannateltuna). Hän astui keinusta nurmelle kipityttääkseen vauvaa, mutta tyttärensä ehti väliin.

- Älä siinä likaisessa maassa, se imeskelee noita sukkia!
- Ai? No höh! (Vauvalle: "Aina meitä komennellaan!")
Minä:
- No mutta jos tuossa aitan rappusten matolla? Se on kai aika puhdas (ha ha)...
Isoveli asettui maton toiseen päähän pidellen vauvaa kainaloista.
- No niin, kipitä, Tapsa!
Mitään ei tapahtunut.
- Mene sinä tuonne toiseen päähän, isoveli sanoi tyttärelleen, joka asettui vastaan kädet ojossa.
- Äh, se katselee vain tuota kirjaa...
- Putkinotko, se on klassikko! Hienoa, Tapani, minä kehaisin, mutta isoveli halusi viedä kipitysesityksen  loppuun hinnalla millä hyvänsä  ja viskasi kirjan sivuun.

- Kipitä, Tapsa, kipitä! , hän kannusti, ja toden totta, vauva teputteli jaloillaan ja päätyi äitinsä käsivarsille. Me kehuskelimme vuolaasti. Sitten he lähtivät kotiin mukanaan kymmenen  litran ämpärillinen Erkin poimimia mustikoita.

Ed Sheeran: Castle on the Hill: https://www.youtube.com/watch?v=K0ibBPhiaG0