Sisäistä puhetta

Hei vain! Tulin juuri juoksemasta. Nyt se on selvinnyt: aamulla hölkkääminen sopii minulle paljon paremmin kuin iltajuoksu. Olen muutenkin aamuvirkku ja on sata kertaa helpompaa ottaa juoksuaskelia tyhjällä mahalla kuin mahalla joka on täynnä lohirisottoa ja englanninlakua. Ilma on raikas ja kadut minun. Ja voi pojat sitä tunnetta, kun tulen takaisin lenkiltä ja mies vasta osoittaa heräilemisen merkkejä ja saa sanoa, että : A-HAAA, täällä sitä vain lojutaan, vaikka toinen on jo käynyt juoksemassa!

Juokseminen käy edelleen työstä. Nyt jaksan juosta 15 minuuttia putkeen ja sitten annan itselleni luvan kävellä. Juoksutiimin MSPV (miehen siskon pojan vaimo) on hieman edellä. Pari päivää sitten hän laittoi viestin, että tuli juuri 1.5 tunnin treeneistä joihin sisältyi 4 ”lihaskuntorastia” (?) ja lopuksi vielä vartin ylämäkirääkki. Vastasin, että minä vasta pohdin mitä annan itselleni lahjaksi kun jaksan juosta 5km putkeen... Mutta en voi tietää paljonko 5km on ennen kuin saan juoksukelloni ja siihen asti kun minulla ei ole musaa (missä se iPod oikein viipyy?!) olen antanut itselleni luvan juoksennella vähän miten sattuu.

Ilman kannustavaa musiikkia joudun itse viihdyttämään itseäni. Onneksi minulla on rikas sisäinen elämä. Annan Sisäisen Valmentajani ja Sisäisen Treenattavani käydä vuoropuhelua ja seuraan sitä ikään kuin ulkopuolelta samalla kun laitan tossua toisen eteen.

Sisäinen Valmentaja (SV) : Älä läpsyttele jaloillasi tuolla lailla! (oppinut Suurimman Pudottajan valmentajalta).
Sisäinen Treenattava (ST): Ole sinä hiljaa siinä!
SV: Oikaise ryhti. Kuvittele, että toinen peukalo osoittaa kello yhtätoista ja toinen kello yhtä. (oppinut Martina Haagin ”Heja hejasta”).
ST: Paljonkohan on jo mennyt?
SV: Ollaan Ratakadulla. Tänne ei kestä minuuttiakaan edes kävellen. Katsot kelloa ensimmäisen kerran vasta kun meri näkyy.
ST (närkästyneenä): Tässähän on ylämäki!
SV: No voi voi. Elämä on!
ST: Voidaanko pysähtyä katsomaan Era Novan ikkunat?
SV: No ei todellakaan. Mutta katsos tuonne, meri näkyy jo!
ST: Sikakaukana!
SV: Juokse äläkä kitise.
ST: Paljonko NYT on mennyt?
SV: Yhdeksän minuuttia.  Ollaan Kaivopuistossa, eikö ole ihanaa!
ST: Miten sen nyt ottaa.
SV: Negatiivisuus ei auta.
ST: Mutta tämä on aivan sietämätöntä.
SV (yliempaattisesti) : Ymmärrän sinua tosi hyvin. On ihan ok sanoa, että tämä on sietämätöntä, jos sinusta kerran tuntuu siltä. Älä silti lopeta juoksemista.
ST: Lässyn lässyn. Mistä sinulla piisaakin tuota soopaa?
SV: Olen käynyt kursseilla...
ST: Kuule, saanko uuden juoksutopin jos jatkan juoksemista?
SV: Tottakai, tottakai!
ST: Entäs uudet juoksuhousut, sellaiset oikeat?
SV: Ihan mitä vaan, nyt on mennyt kolmetoista minuuttia.
ST: Ai vaikka ponin?
SV: Keskity nyt siihen juoksemiseen! Minuutti vielä.
ST: Kokonainen vai vajaa?
SV: Jee, viisitoista minuuttia, saat kävellä.
ST: Jes. Meni aika kivasti tänään!

 Carola: Walk a mile in my shoes: http://www.youtube.com/watch?v=ILfrWylJKtw