Miehen uudet tennarit
hiersivät, joten hän laittoi varpaaseensa sinikukallisen laastarin suojatakseen
sitä. Normaalia, kannatettavaa toimintaa. Mutta tämä tapahtui jo pari viikkoa
sitten ja eilen aamulla, kun olimme lähdössä Tallinnaan lahjaristeilyllemme,
bongasin kukkalaastarin miehen varpaasta ja kysyin epäuskoisena, että ei kai
tuo ole se sama ikivanha laastari
tuossa varpaassa ja mies nyökkäili tyytyväisenä ja ilmoitti tennariongelmien
pysyneen poissa. Itselläni mikään laastari ei ole pysynyt missään vuorokautta
kauempaa (koska nypin sitä ja kurkistelen jatkuvasti sen alle) ja kun olen nykäissyt sen lopullisesti irti, laastariliiman alla ollut
iho on loistanut valkoisena ja nahkeana ja oikein huutaen raikasta ilmakylpyä.
Minua kauhistutti mitä miehen varpaalle onkaan tapahtunut kahden viikon aikana,
siis se laastari on käynyt useasti suihkussa ja muhinut sukissa ja vaikka mitä
ja pelottelin miestä, että hänen varpaansa on voinut hänen huomaamattaan vaikka
syöpyä kokonaan pois kukkalaastarin
alla, mutta mies vain huiskautti kädellään eikä nähnyt mitään ongelmaa siinä,
että varvas ei ole saanut ilmaa miesmuistiin ja kun käskin häntä ottamaan
laastarin heti paikalla pois, hän kauhistui vallan ja torjui, että ei mitenkään
NYT, sillä laastari on juuri lähdössä juhlakiertueelle
(siis sinne Tallinnaan.)
Me siis lähdimme
Tallinnaan, mies, minä ja kukkalaastari ja vietimme ihanan päivän. Vanha
kaupunki saa aina sydämeni jättämään pari lyöntiä väliin ja mielikuvitukseni
laukkaamaan villinä ja joka kerta sanon, että muutetaan tänne ja mies sanoo,
että oletko hullu ja vaikka tällä kertaa olin päättänyt olla sanomatta sitä, en
mahtanut itselleni mitään, vaan se livahti taas suustani kun katselin ihanan
värisiä vanhoja taloja ja miten valo siivilöityi kauniisti puiden välistä
ja
tuttuun tapaan mies sanoi tiukasti, että lopeta ennen kuin aloitat.
Kävimme syömässä "Piip ja Tuut Mängumajassa". Se oli jonkinlainen lastenteatteri samalla ja söimme
näyttämöllä kanaa banaanikastikkeessa ja jälkiruuaksi vielä pinon lättyjä
mansikkahillon ja jäätelön kanssa
ja luimme samalla pikkutriviaa
Tallinnaesitteistä (tiesittekö, että Skype on keksitty Tallinnassa?) ja
ällistelimme kieltä ja kävimme hihitellen vessassa, jonka ovessa oli kyltti
”pissimaja”
ja ostimme ”Madame Pompadour”- nimistä halpaa kuohuviiniä ja paikallista leipää ja hibiskusteetä, koska siitä tulee niin fantastisen rubiininväristä juomaa
ja kuuntelimme jotain energistä poptähtöstä torilla ja kun illalla tulimme
takaisin Helsinkiin ja kävelimme kotiin leppeässä illassa näin pari nopeaa välähdystä ja sanoin, että ukkostaa ja mies sanoi että eikä ukkosta. Hietalahden torilla kompastuin johonkin hiiltyneeseen
kalikkaan ja ihmettelin, että kukas puupää täällä on kokkoa poltellut keskellä toria,
mutta sitten uutisissa sanottiin, että Helsingissä oli ollut joku
keskiaikatapahtuma ja että liikkeellä on ukkoskuuroja. Katselimme vielä televisiosta elokuvaa, jossa kostonhimoinen Jodie Foster ampui ihmisiä, mutta minä nukahdin kesken ja lopulta mieskin tuli kukkalaastari jalassaan pehkuihin, mutta viimeistä kertaa, sillä nyt
sen on todellakin aika lähteä. (Siis sen laastarin!)
Marvin Gaye: Let's get it on: http://www.youtube.com/watch?v=x6QZn9xiuOE&feature=related
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti