Elias Lönnrotin omena

Pääsin eilen miehen siskon ja hänen miehensä siivellä syysretkelle Sammattiin, jossa heillä on mökki. Näin Eeva Joenpellon kirjailijatalon ja rupikonnan ja luulin jo olevani näkemäisilläni saukon, sillä rantavedessä molskahteli joku ISO, mutta miehen siskon mies sanoi ettei se voi olla saukko ja kun tivasin että miksei muka, hän tarjosi ontuvan selityksen, että  jos se olisi saukko, rannalla olisi jo luontokuvaaja kytiksessä. Lisäksi sain poimittua pienen sangollisen mustikoita ja pussillisen omenoita piirakkaa ja muita herkkuja varten ja sitten minut vietiin vielä tutustumaan Elias Lönnrotin kotipaikkaan, Paikkarin torppaan.

Kuljeskelimme pitkin Lönnrotin tiluksia ja oli ihanaa ja aurinkoista ja Valkjärvi kimmelsi alhaalla ja heinäsirkat sirittivät ja minä sanoin, että jos MINÄ olisin varttunut näissä maisemissa, niin kyllä minustakin irtoaisi laadukasta tekstiä (vaikka todennäköisempää olisi, että olisin kulkenut ympäriinsä kiukutellen ja aidanseipäitä potkiskellen ja manaillen virikkeiden ja säpinän puutetta). Torppa oli kiinni, mutta litistimme kasvomme kiinni ikkunoihin ja kurkistelimme sisään. Torpan pihalla kasvoi omenapuita, joissa oli ihania punaisia omenoita. Niitä oli pudonnut maahankin vaikka kuinka monta. Nappasimme kukin yhden ja haukkasimme ajatellen, että on tämä kyllä aika uskalias teko: syödä nyt kansalliseepoksen isän omena! Mutta kiusaus oli kertakaikkiaan liian suuri. Kuka tietää josko se vaikuttaa vaikka mitä!

 

 

Kotimatkalla miehen siskon mies halusi ehdottomasti poiketa Mankkaan K-supermarkettiin, joka on hänen mielestään ”Suomen toiseksi paras ruokakauppa” ja hän mainosti jo etukäteen, että siellä on aivan valtava tuotevalikoima ja kyllähän siellä kieltämättä tavaraa piisasi, mutta Pirkan uutuustuote, suloiset värikkäät macaron-leivokset olivat valitettavasti pakastealtaasta loppu. Lohdutukseksi näin sentään lasiakvaariossa möngertävän elävän hummerin. Kotona tein miehen riemuksi silakkapihvejä ja muusia ja jälkiruuaksi omenapiirakan ja vaniljakastiketta. Ei varsinaista Suurimman Pudottajan ruokaa, mutta  kruunasi hienosti täydellisen sunnuntaipäivän. 

Molly Sandén: Det finaste någon kan få: http://www.youtube.com/watch?v=7SfPS8xb3SM&feature=related