Elementtilenkki

Luin divarista eurolla löytämäni minulle ennestään tuntemattoman Sandra Ingermanin ”How to Heal Toxic Thoughts”-kirjan ja  innostuin tietysti heti valtavasti ja nyt haluan tuoda hänen harjoituksiaan myös käytäntöön.

 

Sandra muistuttaa (muun muassa), että me olemme yhtä kaiken ja kaikkien kanssa ja jos emme tiedosta yhteyttämme myös eri elementteihin, tasapainomme kärsii. Tämä toki on ollut tiedossa ennenkin, mutta toteutuksen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Elementeistä maata edustaa kehomme ja se on jatkuvassa muutoksen tilassa teimme mitä hyvänsä tai emme mitään. Mutta yhteyttä maahan voi ja kannattaa myös ihan konkreettisesti vahvistaa koskemalla maata. Mökillähän tämä käy kuin itsestään, mutta jos ja kun oma etupiha on Fredrikinkatu, joutuu luonto- ja maayhteyttä ihan tietoisesti vahvistamaan.  

 

 

Jouduin oikein pinnistelemään kun yritin muistella milloin olen koskenut maata viimeksi. Muutama kuukausi sitten taisin tehdä lumipallon,  lasketaanko se? Ja silloin tietysti kun pyllähdin Kalliossa, mutta se ei ollut varsinaisesti mikään voimauttava kokemus, pikemminkin päinvastoin. Lasketaanko se, kun kylvin siemeniä reilu viikko sitten? Ei, sillä se tapahtui keittiön lavuaarissa. Ei ihme, että minulla on niin kova ikävä mökille. Onneksi olen keksinyt korvikkeen. Rantalenkeilläni pysähdyn ihan tietoisesti Hietsun rantaan ja leikin hetken hiekalla.

 

 

Ja ajattelen, että on sentään yksi hieno luontoasia, jota mökillä ei voi tehdä: täällä voin painaa käteni meren pohjaan!  Siitä tullaankin toiseen elementtiin, veteen, josta mekin suurimmaksi osaksi koostumme. Veden tulee virrata pysyäkseen elävänä ja raikkaana, seisova vesi alkaa haista ja muuttuu yököttäväksi. Siksi minunkin pitää liikuttaa itseäni niin paljon kuin rakastankin lukemista löhötuolissani.  On myös hyvä päästä elävän veden äärelle. Siksi olen ottanut myös tavakseni hiekkaleikkieni jälkeen huuhdella käteni rantavedessä.

 

 

Kolmas elementti on ilma ja se on meissä edustettuna hengityksemme kautta ja siksi koitankin aina hengittää tietoisesti oikein syvään ja olen ottanut tavoitteekseni ulkoiluttaa itseäni ainakin tunnin päivässä tuulettuakseni. Lisätehoa saa kun antautuu oikein tuulen riepoteltavaksi ja rannassahan se ei ole ongelma eikä mikään. 

 

Neljäs elementti on tuli, se edustaa sieluamme ja sitäkin minä kaipaan mökkielämästä; palavan puun tuoksua, elävää tulta joka lämmittää suloisesti ja rätisee ja loimuaa. Lenkillä sitä saa edustaa aurinko, ja hyvin edustaakin, vaikka kyllä jo hetken tuumin pitäisikö hankkia joku sikavarma tuulellakin syttyvä laatusytkäri, joka tanassa hölkkäisin menemään, mutta luovuin ajatuksesta, uudet juoksuvehkeeni ovat herkästi syttyvää sorttia...Siksi toiseksi seuraava hankintani tulee olemaan juomavyö! Jotkut haluavat laskea elementteihin myös metallin ja mikäs siinä. Minullahan on aina avainnippu kaulassa ja suussa jokunen amalgaamipaikka. Eiköhän se ole sillä hoidettu.

Olen saanut viimein otetuksi sen juoksukelloni käyttöön. Nyt se lähinnä ottaa aikaa mikä minulta kuluu kun menen kotoa Ruoholahden kautta Kesärantaan  (jossa tietysti aina soitan ovikelloa ja sanon "Päivää, onko Jyrki kotona?" Ei se koskaan ole.)ja sieltä takaisin. 

Ja aikaahan kuluu, kun ei jaksa juosta koko aikaa ja pysähtyy välillä leikkimään, mutta mitä siitä, pääasia että saa olla ulkona, kuulee lintuja, näkee koiria ja pitää elementtinsä aktiivisina.

Tracey Ullman: Life is a rock (but the radio rolled me):http://www.youtube.com/watch?v=ORZutckKlGU