Hobittielämää

 

Ensinnä tietysti onnellista uutta vuotta kaikille! Meillä oli pienet juhlat, olin varannut osallistujille hienot naamarit ja esitin menestyksekkään taikatempun, jossa taioin tyhjään purkkiin lihansyöjäkasvin(!). Pelattiin pelejä, muisteltiin mennyttä vuotta ja syötiin ja juotiin. Raketteja ei ammuttu. Mutta ei siitä nyt sen enempää, sehän kuuluu jo viime vuoteen ja nyt on aika suunnata katse tulevaisuuteen!

 

 

 Paitsi ettei välttämättä tarvitse. Ensin minäkin tuttuun tyyliini vaahtosin kaikesta mahdollisesta kurinpalautuksesta ja askeesista ja siitä miten kaikki on äärimmäisen –tonta ja –töntä ainakin koko tammikuun ja mahdollisesti jopa helmikuun. Mutta sitten tartuin  onneksi ystävättäreltä joululahjaksi saamaani kirjaan ”Konnun kootut viisaudet”, jossa suuri Tolkien-fani Noble Smith opastaa, miten elää yhtä mielekästä ja leppoisaa elämää kuin hobitit.

 

 

Se sopii meille, mehän näytämmekin jo valmiiksi vähän hobiteilta...

 

 

 Lisäksi olemme hobittien tavoin armottomia herkkusuita jotka arvostavat kuitenkin loppupeleissä aina eniten yksinkertaista kotiruokaa ja kaiken kukkuraksi minua  on siunattu taidolla loihtia nopeasti mikä tahansa väli- tai pitempiaikainen asumus kodikkaaksi,  meidän näköiseksemme hobitinkoloksi. Lainaan tähän pätkän suoraan Smithiltä, niin ymmärrätte miksi minun on niin helppo samastua hobittimeininkiin:

” Kontulaiset harrastavat tyytyväisyyden etiikkaa, joka siis tarkoittaa, että ”jos on jo tarpeeksi, ei tarvitse lisää”. Yrityksissä on lähinnä käsityöläisiä, ja nämä perheiden johtamat firmat pysyvät pieninä sukupolvesta toiseen, koska kenelläkään ei ole tarvetta laajentaa niitä. Asukkaat keskittyvät ruoan kasvattamiseen (ja syömiseen), käsitöihin ja mahdollisimman täyteen elämään. Heissä on hieman luddiitin verta, ja he suhtautuvat varautuneesti kaikkiin kangaspuita tai myllyä monimutkaisempiin koneisiin.”

Hobitit kunnioittavat luontoa ja elävät sen kanssa sopusoinnussa. Lisäksi he ovat lojaaleja ystäviä, ja vaikka he arvostavatkin rauhallista elämää, eivät he silti ole mitään nynnyjä, vaan ”paksuimman ja pelokkaimmankin hobitin sydämessä asuu rohkeuden siemen (tosin usein varsin syvällä), joka odottaa jotakin epätoivoista ja lopullista tilannetta alkaakseen itää.”

Niin että en minä lupaa olla syömättä sitä tai tätä tai uurastaa itseäni henkihieveriin. Sen sijaan lupaan yrittää elää hobittien standardien mukaista elämää. Se tarkoittaa sitä, että uskon tasa-arvoon ja moraaliin, sekä kestävään ja riittävään elämäntapaan. Pyrin myös olemaan hobittimaisen hyväntuulinen ja kohtelias sekä vahvasti läsnä omassa elämässäni. Ja muistaa Konnun viisauden: ”Menestyksen mittari ei ole kulta vaan terveys ja hyvä seura sekä herkullinen syötävä ja juotava.” Joka päivä.  Mutta en ole unohtanut juoksutavoitteitanikaan. Aion siis myös juosta. Mutta en ehkä joka päivä...

 

 Mark Knopfler&Emmylou Harris: Why Worry http://www.youtube.com/watch?v=G03Iw8qdBCk