Kaikkea on ollut
aivan ylenpalttisesti; suolaista, makeaa, hapanta ja kirpeää ruokaa, kuumaa, kylmää, poreilevaa ja poreilematonta juomaa,
löhöilyä, ystäviä, omaa rauhaa. Olen aivan pilalle hemmoteltu ja tunnen jo olevani vähän tärviöllä ja joudun oikein
muistuttamaan itseäni, että tämä ON nyt sitä mitä niin kovasti odotimme.
Joutilaita pyjamapäiviä hämärässä pesässämme, elokuvia, kokonaisia Sinkkuelämää-sarjan
tuotantokausia, kirjoja, rakkain jouluelokuvani (Muppettien versio Dickensin Christmas Carolista, jossa Michael Caine esittää itaraa Scroogea ja tekee lopussa parannuksen) katsottuna aamuyöllä nojatuolissa kuusen loisteessa kuulokkeet päässä. Kaikki tämä ja tietysti ihan kauheasti
kaloreita. Pelkään jo etukäteen mitä tapahtuu jos vielä joskus päätän poistua pesästämme ja haluan pukea ylleni oikeat housut, sellaiset joissa on oikein vetoketju ja nappi...
Tapaninpäivänä pidimme munatotikutsut ystäville ja sukulaisille. Niistä on jo tullut pienimuotoinen perinne. Yleensä pidämme munatotijuhlat juuri ennen aattoa, niin että kynnelle kykenevät voivat pistäytyä nauttimaan totia ja pientä purtavaa ja levähtää hetken ja jatkaa siitä sitten tekemään viime hetken jouluvalmisteluitaan keveissä, totin pehmittämissä tunnelmissa. Munatoti on kyllä turmeltuneisuuden huippu! Miettikää nyt: valtavat määrät kerma- ja vaniljavaahtoa, kuusi munaa joiden keltuaiset vatkataan vaahdoksi sokerin kanssa ja sekaan hulautetaan rennolla ranteella rommia ja brandyä (jotkut laittavat viskiä, mutta me ei tykätä) ja sitten valkuaisetkin vatkataan sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi, joka nostellaan vuorotellen kerma- ja vaniljavaahtopallojen kanssa isoon, jouluisesti koristeltuun maljaan ja päälle raastetaan vielä vähän suklaata tai muskottipähkinää. Kuulostaa kirjoitettuna aika ällöltä ja rumalta, mutta onkin valmiina makoisaa ja kaunista (paitsi että meillä oli ottimena sikaruma musta soppakauha eikä se siitä kaunistunut, vaikka kiedoinkin sen varteen pätkän punaista nauhaa). Jotkut munatotiohjeet ovat sellaisia, että toti tarjoillaan kuumana, mutta minusta se on kammottava ajatuskin. Kylmä totimme on ollut joka kerta menestys. Suosittelen! Mutta ehkä vain kerran vuodessa.
Tapaninpäivänä pidimme munatotikutsut ystäville ja sukulaisille. Niistä on jo tullut pienimuotoinen perinne. Yleensä pidämme munatotijuhlat juuri ennen aattoa, niin että kynnelle kykenevät voivat pistäytyä nauttimaan totia ja pientä purtavaa ja levähtää hetken ja jatkaa siitä sitten tekemään viime hetken jouluvalmisteluitaan keveissä, totin pehmittämissä tunnelmissa. Munatoti on kyllä turmeltuneisuuden huippu! Miettikää nyt: valtavat määrät kerma- ja vaniljavaahtoa, kuusi munaa joiden keltuaiset vatkataan vaahdoksi sokerin kanssa ja sekaan hulautetaan rennolla ranteella rommia ja brandyä (jotkut laittavat viskiä, mutta me ei tykätä) ja sitten valkuaisetkin vatkataan sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi, joka nostellaan vuorotellen kerma- ja vaniljavaahtopallojen kanssa isoon, jouluisesti koristeltuun maljaan ja päälle raastetaan vielä vähän suklaata tai muskottipähkinää. Kuulostaa kirjoitettuna aika ällöltä ja rumalta, mutta onkin valmiina makoisaa ja kaunista (paitsi että meillä oli ottimena sikaruma musta soppakauha eikä se siitä kaunistunut, vaikka kiedoinkin sen varteen pätkän punaista nauhaa). Jotkut munatotiohjeet ovat sellaisia, että toti tarjoillaan kuumana, mutta minusta se on kammottava ajatuskin. Kylmä totimme on ollut joka kerta menestys. Suosittelen! Mutta ehkä vain kerran vuodessa.
Nyt kun tätä porsastelua
ja itsensä hemmottelua on kestänyt ja kestänyt ja kestänyt, alkaa
saturaatiopiste olla käsillä ja kun vielä luen noin sadannetta kertaa Kaarina
Davisin ”Irti oravanpyörästä”-kirjaa (aion tyrkätä sen uutena vuotena
ystävättären luettavaksi ja haluan tankata kirjan sanomaa ja fiilistä varastoon
siltä varalta että ystävätär pitää kirjaa yli kaksi kuukautta), alkaa
yksinkertaisuus kaikissa muodoissaan houkuttaa kovasti. Haaveilen taas mökistä
ja kylvämisestä ja säilömisestä ja keitoista ja puuroista ja saappaat jalassa
lampsimisesta ja lintujen ruokkimisesta. Äiti ja isä olivat käyneet mökillä eilen viemässä siemeniä linnuille ja
tarkastamassa paikat. Siellä se odottaa.
Ja päivä pitenee jo!
Muppetit: It feels like Christmas: http://www.youtube.com/watch?v=WlRpGj7LWS4
Kuulostaa aivan täydelliseltä joululomalta.Noin minäkin sen haluaisin viettää,mutta levottomuus vei tänäkin vuonna reissuun heti joulun jälkeen.Luen blogiasi Madridissa eli uskallapas lakata kirjoittamasta sitä. Olen tullut riippuvaiseksi!
VastaaPoistaOi, addiktoitunut lukija, miten hauskaa! Sovitaan, että ensi jouluna sinä löhöilet ja minä matkustan Madridiin ihailemaan Gaudin fantsua arkkitehtuuria :D!
VastaaPoistaTai siis tarkemmin ajateltuna Barcelonaan :D...
VastaaPoista