Valmisteluja

Minähän paastoan joka syksy ja kevät, joten siinä ei ole mitään uutta. Ja koska se on jo niin tuttua puuhaa, tiedän jo suurin piirtein mitä tuleman pitää (ensin vähän vetämätön olo, sen mentyä energinen kaikkivoipa olo ja vähintään yksi HILLITÖN siivouskohtaus (toivon tällä kertaa kahta), sitten innostuminen ruuasta, kummallisten elintarvikkeiden hamstraamista kaupoista (kaapista löytyy vieläkin harmaa levävyyhti jota joskus murennan vähän sämpylätaikinaan muodon vuoksi), ruokailun ulkoistaminen (mies ja jokainen joka erehtyy kylään syö herroiksi), ja sitten joskus viikon kuluttua se varsinainen palkinto: selkeä ja seesteinen mieli jossa ajatus ja mielialat eivät poukkoile ja maltan hetken jos toisenkin olla (Jukka-Poikaa mukaillen) ”fokuses” ja sitten pikkuhiljaa yltyvä kuumeinen pohdinta mitä sitä söisi ensimmäiseksi, raastettua omenaa vai peräti keitetyn perunan.  Paastoaminen sopii minulle ja luotan että siitä tulee taas hyvä kokemus, mutta koska se on jo nähty, varsinaiset kicksit pitää hakea muualta. Olenkin suunnitellut seuraavaa:

Tänä vuonna ajoitan paastoni oikeaan , ortodoksien paastonaikaan, vaikken ortodoksi olekaan. Siis ensin hyvällä omallatunnolla laskiaispullia ja sitten en mitään... No ei vaineskaan. Laskiaispullia kyllä, mutta sitten laskeutuminen paastoon, siis minun varsinaiseen viikon tai parin paastooni niin, että luovun erinäisistä asioista pääsiäiseen saakka. Näitä asioita ovat liha, makeiset, alkoholi, tv, rahapelit ja shoppailu. Kun kuulostelin itseäni ja pohdin mikä näistä mahtaa tuottaa eniten vaikeuksia, oli pakko myöntää että shoppailu, jos ja kun kirpputoreilla luuhaaminen lasketaan mukaan. Hypistely ja löytöjen tekeminen ovat minulle todella ominaista toimintaa. Alkoholittomuus hoituu sillä, että annan vain perinteisen tipattoman tammikuuni venyä maaliskuulle, lihattomuus sillä , että kalahan ei ole lihaa, joten sitä voi syödä. Enkä söisi muutenkaan lihaa varsinaista paastoa edeltävällä ja seuraavalla viikolla, joten se ei ole uhraus eikä mikään. Karkkia tekee tietysti mieli, mutta semmoisesta nyt ei kehtaa aikuinen nainen julkisesti inistä. Ja mitä peleihin tulee, teen kestoloton ja katson sitten pääsiäisen jälkeen onko minusta mahdollisesti tullut rikas.
 

 

Onneksi luin juuri sattumalta holokaustin muistopäivänä Viktor E. Franklin kirjan ”Ihmisyyden rajalla”, jossa hän kertoi kokemuksistaan keskitysleirillä ja niiden pohjalta kehittämästään psykoterapiamuodosta logoterapiasta (josta innostuin niin, että päätin opiskella heti paikalla logoterapeutiksi kunnes muistin, että nyt ei ole aika hamuta mitään tavoitteita vaan olla juuri tässä näin, pyöriä  täällä Punavuoressa kodin ja lelukaupan väliä ja joskus käydä rannassa haistelemassa tuulia ja ehkä Korkeasaaressa ja Kasvitieteellisessä puutarhassa ja käydä  kerran  Tukholmassa). Mutta siis siitä Franklista jäi totisesti paljon takaraivoon ja myös vankka uskomus siihen, että selviän varmaan hengissä laskiaisen ja pääsiäisen väliset viikot ilman lihaa, viiniä, namusia, Beverly Hillsin täydellisiä naisia (se on kammottavuudessaan saanut minut tiukasti kynsiinsä, joskus huomaan kauhukseni, että olen tuijottanut kirjaimellisesti hievahtamatta ja SUU AUKI naisten edesottamuksia ja riitelyä siitä kuka on alkoholisoitunein, rikkain, ilkein, menestynein, anorektisin, narsistisin, huonoin äiti ja mitä milloinkin ja havahdun sulkemaan suuni vasta kun tulee mainoskatko) tai kirpputoreilta ja muualta kannettua krääsää. Aion pitää ”Ihmisyyden rajalla”-kirjan näkyvissä siltä varalta, että mieleni tekisi paaston aikana marista jostain. Tai ylipäätään ikinä mistään.

"I'm an idealist. I don't know where I'm going, but I'm on my way."
Carl Sandburg

Täytyy tunnustaa, että olen tässä kyllä shoppaillut vähän varastoon. Tokihan minun pitää varmistaa, että meillä on riittävästi hygieniatuotteita, ettei niiden takia tarvitse lähteä kesken kaiken kauppakeskuksiin ryysimään. Ja siemeniä, jotta voin aloittaa ainakin salkoruusujen esikasvatuksen heti seuraavan uuden kuun aikaan. Ja tietysti multaa. Ja   valtava vaaleanpunainen tukaanin muotoinen vesikannu jonka mahaan mahtuu varmaan kolme litraa vettä jota voi sitten heruttaa tukaanin nokasta lasiin.  Ja uudet tyynyliinat. Villatöppöset (kuudenkymmenen prosentin alennuksella). Sekä tähden muotoisia led-valoja ensi joulua varten. Ja tuikun voimalla pyörivä enkelikello. Ja tilasin viimein Adlibriksestä sen Henry David Thoreaun Waldenin- elämää metsässä- kirjan, jota olen yrittänyt pyydystää divareista tuloksetta iät ja ajat. Se maksoi englanninkielisenä jotain vitosen, mikä on pilkkahinta siitä, että saan ideoita miten elää omavaraisena  Punavuoren jylhissä metsissä... Mutta jatkan tästä ensi kerralla. Nyt alkaa nimittäin Beverly Hillsin täydelliset naiset!

The Killers: Human: http://www.youtube.com/watch?v=RIZdjT1472Y&list=AL94UKMTqg-9DPXCQtSSd_9nhzK43PTREF