Aivan erityistä lämpöä

Mökillä on ikivanhoja, Luopioisten vaarin aikoinaan istuttamia mustaherukkapensaita. Ne tuottavat yhä satoa, nytkin keräsin tuoksuvia tuoreita lehtiä kuivumaan syksyisiä ja talvisia teehetkiä varten ja kukkiakin pensaissa oli, joten saanemme myös marjoja tänä vuonna, mutta jotkut pensaista ovat niin vanhoja, että niille on kyllä edessä lähtö. Jossain vaiheessa. Pari pensasta karsittiin jo edellissyksynä, ja se tuntui hirveän pahalta sillä ne olivat sentään vaarin istuttamia ja kun vaari on ollut kuolleena jo monta vuotta tuntui että vähän vaaria oli kuitenkin jäänyt pensaisiin ja nyt me täyttä päätä olimme heittämässä sitäkin vähää tunkiolle! Semmoiseen peliin en sentään suostunut, vaan keräsin rutikuivat oksat isoihin koreihin, työnsin ne saunamökin alle ja komensin ehdottomasti heittämästä niitä menemään, sillä aioin lämmittää niillä jossain vaiheessa saunamökin varaavan takan. Eeva Kilpikin aina poltti kauniita, koristeellisia oksia tupansa tulisijassa jossa ne antoivat hänelle ”kuuman kiihkeän tulen”. Minä ajattelin, että mustaherukan oksat saattaisivat jopa tuoksua niitä poltettaessa ja että joka tapauksessa jos ja kun polttaisin vaarin pensaiden oksat takassa, ne saisivat arvoisensa lopun ja niistä olisi hyötyä viimeiseen asti ja olisi vähän kuin vaari tulisi vielä kerran antamaan vähän lämpöä lapsenlapselleen. Vaari oli ihana. Kerran kun olin jotain kymmenen, hän otti mukaan minut ja serkkuni, ajoi Norjaan saakka, käski meidän kastella varpaamme Jäämeressä ja ajoi takaisin etelään. Vaarilla oli iso televisio, josta kaikki kesävieraat aina kokoontuivat seuraamaan Wimbledonin tenniskisoja silloin  kun liehuvatukkainen Björn Borg  ja äksy John McEnroe vielä pelasivat. Talon alla kellarissa oli aina limsakori, jossa oli sitruunalimsaa, keltaista jaffaa ja Pommacia sekä vahvasti poreilevaa Vichyä. Piti olla jo aika iso, että sai avata itse metallikorkin, jonka vedettävästä kielekkeestä sai usein haavan sormeensa.

Kun vaari vielä eli ja asui tien toisella puolella, isällä ja äidillä oli tapana käydä ilmoittamassa kun he olivat lähdössä mökiltä kaupunkiin ja he astuivat sisään porstuaan ja huikkasivat että ovat nyt menossa ja että he eivät voi jäädä pitempään tai tulla edes peremmälle, sillä he ovat lähdössä ihan juuri tällä sekunnilla ja kissa on jo autossa johon vaari totesi rauhalliseen tapaansa, että ”Jaaha, te kävitte vain kertomassa, että teillä on kissa autossa.”

Nyt kun ilma ja sitä myötä myös saunamökki viilenivät, päätin viimein polttaa arvokkaat risuni. Ne eivät pettymyksekseni tuoksuneet, mutta kauniin ja koristeellisen tulen ne tarjosivat ja niiden tuottama lämpö oli tietysti aivan omaa luokkaansa ja kun painoin käteni tulisijan lämminnyttä kylkeä vasten, siinä oli ihan selvästi vähän vaaria mukana.

Jag vet att du kan höra mig: http://www.youtube.com/watch?v=4b6Fb5sno3c&feature=related