Peluri

Äiti seuraili puuhiani mökin puutarhassa kauhistellen, että minähän raadan kuin perheenemäntä! Sitten hän totesi, että tuota puutarhainnostusta et ole ainakaan minulta perinyt, sen geenin on pakko tulla Juupajoen mummulta ja sehän on selvää. Juupajoen mummulta tulee niin paljon muutakin; tukanpyöritysgeeni, peukaloidenpyöritysgeeni, syntymäpäivä ja tietysti viehtymys uhkapeleihin. Tästä olen kirjoittanut jo ajat sitten.  Mummu pelasi Veikkausta vastaan. Minä pelaan luontoa/siemenkauppiasta vastaan.

Jos pussin kyljessä lukee ”kylvetään touko- kesäkuun vaihteessa, kun maa on lämmin”, ajattelen että siihenhän on ikuisuus! Ja että mitä jos tuleekin ennätyslämmin kevät? Silloin saan etumatkaa ja kukkani kukkivat aiemmin kuin muilla. Silloin minä olen voittaja. Jos halla tappaa taimeni tai siemenet kieltäytyvät vallan itämästä, luonto/siemenkauppias on voittaja. (Vaikka kyllä luonto on aina loppupeleissä voittaja, kun katsoo vaikka auringonlaskua, niin mikään kamera tai kukaan taiteilija ei saa toistettua sitä yhtä satumaisen ihanana kuin se livenä näyttäytyy). Ja kun käydään hakemassa multaa Hippeläiseltä ja rohmutaan sitä sellaiset määrät, että joudutaan jo ottamaan pusseja valtavien paalien keskeltä, jossa ne ovat vielä osittain jäässä, kaadan jäiset kokkareet viljelylaariin (kevään uutuus, hieno kuin mikä, ansaitsee ihan oman tarinansa), ruiskutan niitä vedellä ja hakkaan pikku kuokallani kunnes ne antautuvat ja suostuvat levittymään ja voidaan laskea, että maa on ”sula” (joskaan ei parhaalla tahdollakaan vielä lämmin, mutta eiköhän se siitä lämpene, heitän vähän hevosenlantaa sekaan) ja niin minä olen taas ”voittaja” ja  sitten kylvän kylvämistäni ja alan jännittää kuinka käy. 

En voi olla kylvämättä, jos minulla kerran on siemeniä jo valmiina ja minullahan on, kun olen kerran niitä haalinut koko pitkän kevään. Aluksi kyllä yritin jaotella pusseja eri kategorioihin: nämä esikasvatukseen, nämä saavat odottaa kun tulen seuraavan kerran toukokuun loppupuolella ja näiden pitää odottaa vallan kesäkuulle asti. Mutta eiväthän ne säännöt pitäneet yhtään! Jos kerran menee ja kääntää maan talikolla ja lisää hevosensontaa ja aurinkokin paistaa ja tarkenee jo ilman kaulaliinaa, niin hulluhan sitä on jos ei kylvä! Ja eikö se muka ole nuppineulankokoisille mansikantaimilleni vain hyväksi, että istutan ne jo tässä vaiheessa viljelylaariin, että tottuvat siihen, millaista maailmassa on oikeasti? Oooo, tuntuu niin väärältä olla taas kaupungissa.  Tämänkin tietokoneella vietetyn tovin aikana olisin ehtinyt kylvää jo vaikka mitä!

 

 Maarit Hurmerinta: Jos tahdot tietää:http://www.youtube.com/watch?v=XmwQ5_K8_dQ&feature=related