Osa-aika noita-akka

Mieskin alkoi köhiä ja niistää, ja me jo olimme ehtineet ihmetellä miten ihmeessä hän onkin onnistunut välttymään kuolemantaudiltani. Onneksi olen kerännyt paitsi arvokasta, kokemuksen tuomaa ensikäden knowhowta kuolemantaudin hoidosta, myös C-vitamiinipitoista, ensiluokkaisen terveellistä ja ihmeitä tekevää kuusenkerkkää pakkaseen. Lisäksi survoin ison lasitölkin täyteen heleänvihreitä kerkkiä ja täytin purkin sen jälkeen kirkkaalla viinalla. Esittelin purkkia mökillä kaikille ja tein selväksi, että lapsia ei saa päästää lähellekään, purkin sisältö on tarkoitettu lääkkeeksi kuolemantautiin. Äiti pyysi määrittelemään kuolemantaudin, mikä olikin helppoa ja äkkiä tehty: kuolemantauti on sellainen flunssa, jonka minä juuri selätin. Mutta jätin purkin mökille, koska se oli liian painava ja toin vain muutaman minigrip-pussillisen kerkkiä kaupunkiin jossa nakkasin ne pakkaseen ja ajattelin, että hyvä, onpa mistä ottaa talvella. Ja siinä samassa mies alkoi kakoa ja niiskuttaa ja hikoilla ja palella ja minä ajattelin, että voi itku, mutta olin samalla vähän tyytyväinen, sillä nyt pääsisin taas leikkimään noita-akkaa ja tekemään salaisia keitoksia, joissa on mukana salaisia ainesosia – ja kerkkää. Mutta sitten hätäännyin, että tällä menollahan kerkät loppuvat heti kättelyssä! Rakastan kerätä kaikkea mahdollista yrttiä ja lehteä luonnosta ja leikkiä noita-akkaa ja valmistaa ”parantavia” liemiä ja sekoituksia. Yhtenä vuonna minulla meni aivan överiksi kuusenkerkkäsiirapin kanssa ja pulloja pyöri siellä ja täällä ja lahjoittelin niitä oikealle ja vasemmalle ja ihmiset kiittelivät vähän vaivautuneen oloisina, että "kiitos nyt kauheasti vain tästä, öh, liemestä... taas." Ja sitten pidinkin vähän taukoa kuusenkerkkäsiirapin teossa, mutta nyt minun olisi pitänyt ehdottomasti taas keittää satsi. Voi miksi en keittänyt kerkkäsiirappia!? Ehkä ehdin vielä. Mökillä oli vielä lähtiessäni parissa kuusessa hyvin pikkuruisia kerkkiä, jotka ehkä säilyvät pehmeinä ja vaaleanvihreinä jonkin aikaa, mutta eivät kyllä kauaa! Olisi enemmän kuin paikallaan, että minulla olisi joku pieni grillikotamainen kesäkeittiö jossa voisin hämmennellä puukapustalla salaisia parantavia liemiäni. Sain kerran miehen siskolta lahjaksi kirjan, jossa on vaikka minkälaista reseptiä yrteistä. Sieltä löytyy oma osio ”kastikkeille, jotka saavat rakastumaan” ja ”satyyrien aperitiivi” ja laventelista tehty migreenin laukaisemiseen tarkoitettu rohtovalmiste ynnä muuta ynnä muuta. Ynnä muuta. Oooooh, miksi en voi olla viralliselta ammatiltani noita-akka?!  Tosin joku nenäkäs oppilas voisi tähän huudahtaa, että ”Mutta sinähän olet!” . Oppilaat osaavat olla tosi näsäviisaista. Miehen sisko kertoi, miten hän oli koulussa joutunut pulaan temppuilevan kopiokoneen kanssa ja sen vuoksi myöhästynyt tunnilta, jonne oli tullut ilman papereita ja henkäissyt, että ”Minulla on ongelma!”, johon joku oppilas oli todennut, että ”Onko se toi sun tukka?”. Äh, mutta kuka jaksaa jauhaa koulusta, kun kuuset notkuvat kerkkää ja maa puskee vaikka mitä yrttiä ja lehteä ja juurta ja kukkaa ja kun mies on otollisessa tilassa koekaniiniksi erinäisille keitoksilleni. Auttaisikohan ”sipulinen viini” hänen oloaan? Tai piparjuurilevite? Lähden ottamaan selvää...

Practical Magic, Midnight Margaritas: http://www.youtube.com/watch?v=1Ihb6FLSh64&feature=related