Hämeessä

 

Kotiuduin eilen Tampereelta. Tein joulureissun poikkeuksellisesti näin hyvissä ajoin. Näin isoasiskoa, jonka kanssa vaihdoimme joulu/hanukkalahjat ja kun vannotin häntä malttamaan avaamisen kanssa aattoon asti, hän sanoi että voihan sitä yrittää, mutta että mitään hän ei lupaa. Ja vaikkei hän aiokaan varsinaisesti viettää joulua, myöntyi hän kuitenkin ottamaan vastaan joulutorttuja ja pipareita. Pikkusiskoa tapasin keskustassa. Söimme lounasta Flamessa Hämeenkadulla ja vaihdoimme syntymäpäivä- ja joulupaketit ja vanhojen perinteiden mukaan hän ei taaskaan saanut pidettyä salaisuutena mitä joulupaketistamme löytyy. Tänä vuonna saamme ”mielettömän hauskan” elokuvan, joka ei oikeastaan ole aikuisille tarkoitettu, mutta minä ja mies olemme niin lapsellisia että meille se kuulemma sopii ja hauskin juttu siinä leffassa, Neropatin päiväkirjassa, tai ainakin yksi hauskimmista, on bändi nimeltään ”Loaded Diaper”. Tuskin maltan odottaa aattoon asti! Isoveljeä en tällä kertaa tavannut, mutta jätin heidän joulupakettinsa vanhemmille, josta ne ennen pitkää (yleensä viimeistään kesään mennessä) kulkeutuvat perille. Ja eihän siitä ole kuin pari viikkoa kun tapasin hänet Helsingissä, kun Klaus Kurjessa oli joku karsastuskonferenssi silmälääkäreille.

Isää ja äitiä näin enemmänkin. Saavuin parahiksi Tanssii tähtien kanssa- finaaliksi. Paljon kiintoisampaa kuin itse finaali, oli seurata isää ja äitiä seuraamassa sitä televisiosta.

Isä: Mitä tuo tuommoinen on, että raahataan partneria sylissä pitkin parkettia? Kyllä molempien kuuluu tanssia itse!

Äiti: Kummallinen puku. Minä en perusta yhtään tuosta puvusta. Enkä tanssista. Ei tuo ole mitään  paritanssia, vaan rytmivoimistelua!

Isä: Aikansa elänyt kikka tuo, että tanssin lopussa rojautetaan partneri lattialle ja lampsitaan itse lattian toiseen reunaan.

Äiti: Ja hyvässä lykyssä yritetään vielä potkaista sitä maassa makaavaa partneria päähän!

Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. JA NIIN EDELLEEN.

Tampereella voi kulkea memory lanea siinä missä Turussakin. Käydessäni Radiokirppiksellä Laukontorilla tulin väkisinkin tallustelleeksi vanhoja tuttuja reittejä ajalta jolloin asuin 24 neliön yksiössä Kuninkaankadulla siinä Sokoksen nurkilla. Ystäväni Anneli asui vähän isommassa yksiössä Kuninkaankadun yläpäässä, siellä Anttilan nurkilla. (Mies pyöritti baaria  Puutarhakadulla, siellä Annelin nurkilla, mutta siitähän me emme tienneet mitään!) Yhdessä suunnattiin usein joko ylämäkeen Senssiklubille, jonne oli järkyttävä 24 vuoden ikäraja, mikä tuntui siihen aikaan täysin kohtuuttomalta, varsinkin kun sen ikäiset eivät meidän mielestämme enää edes jaksaneet tanssia... Tai alamäkeen Free...mikä se nyt oli? Freeway? Freestyle? Freemikähelkkari?! Josta tuli sittemmin Colorado. Josta tuli sittemmin....ööö...Sauna? Ei auta, juna meni jo. Jäin kyydistä jo parikymmentä vuotta sitten.

 

Mutta takaisin tähän päivään ja tulevaan jouluun. Päätimme miehen kanssa viettää joulun tänä vuonna kaksistamme. Ensin käydään Tukholmassa ystävien kanssa ja sitten laskeudutaan ihanaan leppoisaan joulun viettoon, johon kuuluu paljon kirjoja, elokuvia, pyjamia ja villasukkia, kalaa ja suklaata (erikseen!), kylmäsavulohikakkua!, mustaherukka-suklaakakkua!, samppanjaa!, tryffeleitä! (Samarinia!). Mietin vähän miten markkinoisimme ajatuksen äidille ja isälle, sillä äiti oli jo kysynyt moneen kertaan tulemmeko joulukylään. Pikkusisko on viettänyt aina joulua oman perheensä parissa. Viime vuonna he säntäsivät aattoaamuna kylpylään ja söivät siellä seisovasta päydästä lounaan ja se oli kuulemma niin ihana ja ylellinen, että aikovat tehdä saman uudestaan. Isosisko ei vietä joulua. Isoveli viettää niin ikään joulua oman perheensä parissa.  Sanoin varovasti tunnustellen, että olemme ajatelleet olla kaksistaan, ja jos äiti ilmaisisi itseään nuorisotyyliin, hän olisi hyvin voinut huudahtaa ”JES!!”, niin helpottuneelta ja ilahtuneelta hän näytti ja miksikäs ei. Hekin viihtyvät kaksistaan ja nyt he saavat katsoa mitä tykkäävät televisiosta eikä tarvitse tapella tietokoneesta kenenkään kanssa. Ja hän vapautti minut vielä viimeisistäkin syyllisyyden rippeistä sanomalla, että jouluhan on vain yksi pyhä muiden joukossa (HALOO!!!), ja että hyvänen aika, eihän teillä ole mitään velvollisuuksia, tehkää toki mitä ikinä itse haluatte. JEEEE! Ja nyt aion järjestää aivan mahtavan spektaakkelimaisen joulun ihan vain meille kahdelle!

 

Britney Spears: My only wish this year: http://www.youtube.com/watch?v=lw5Tyq05OWY