Paastopäissään puuhailtua

 

Lupasin, etten liikoja lavertele paastostani, mutta kun koko elämäni on jotenkin tällä hetkellä paaston lävistämää, niin vaikea sitä on täysin kiertääkään. Nyt kun ensimmäinen viikko on takana voin todeta, että jokainen paasto on näköjään erilainen ja tämänkertainen käynnistyi jotenkin hitaasti. Olin nälkäinen pidempään kuin tavallisesti ja viidentenä päivänä (jolloin usein kuulemma iskeekin paastokriisi) olin jaksamaton ja vetelä, mutta nyt kulkee jo kivasti. Ensimmäinen ruokakomeroon kohdistunut siivouspuuska osui tälle aamulle ja lelukaupassa riehun alati moppi kourassa pyyhkimässä kadulta kulkeutunutta kuraa tai rikkalapion kanssa pyydystämässä hiekoitussepeliä ja tänään siivosin vähän Ruttopuistoa ja eilen illalla Mikonkatua (poimin maahan heitettyjä roskia roskikseen).

 

Olen myös huomannut miten herkkä olen nyt kaikille ärsykkeille ja ulkoa tulevalle materiaalille. Olen katsonut elokuvia (niistä en koskaan edes luvannut luopua, vain järjettömästä television kanavasurffailusta ja sen turhasta auki pitämisestä), mutta olen koittanut valita jotain laadukasta draamaa. Mutta voi kurjuus: laadukas draama tuottaakin näköjään paastolaiselle pahan mielen! Katsoin sen ”Missä kuljimme kerran” ja surin sitä turhaa elämän uhraamista ja loputonta julmaa kostamista. Sitten katsoin sen Margaret Thatcherista kertovan elokuvan, jossa Meryl Streep on todella hyvä esittäessään dementoitunutta entistä rautarouvaa, joka harhaisena köpöttelee kodissaan ja kaipaa lapsiaan ja juttelee miehelleen, vaikka tämä onkin jo kuollut. Valitin miehellekin miten paha mieli minulle elokuvasta tuli ja miten surkeaa on, kun ei koskaan voi tietää koska elää PARASTA aikaansa, että mitä jos se onkin jo takana enkä ole tajunnut mitään ja olen jo hyvää vauhtia pehmenemässä päästäni niin etten kohta erota kukkaa kakasta ja mies katseli minua vähän aikaa pää kallellaan ja kysyi: ”Säälitkö sinä Margaret Thatcheria?”  Sanoin, että mitä tässä muutakaan voi, katso nyt miten yksinäinen ja pihalla hän on johon mies sanoi, että sinulla on mennyt tuo paasto päähän, söisit jotain. Mutta en tietenkään syö, tämä on vielä kesken!

 

Äsken oli mitä parhain ulkoilusää, aurinkoa ja vähän pakkasta ja kiersin Töölönlahden ja menin sitten elokuviin ystävien kanssa katsomaan ”Unelmien pelikirjaa”, joka oli tosi hyvä, koska juonensa ohella se sai minut taas innostumaan juoksemisesta ja sen jälkeen houkuttelin ystävät vielä Stockmannin Deliin katselemaan ruokia (paastoajan lempiharrastus, jota ystäväpariskunnan mies ei voinut tajuta ollenkaan). Ostin vihreän juuston muuten vain koristeeksi jääkaappiin ja miehelle, joka on raatamassa romua keräävän ystävänsä orjana jollain pesäntyhjennyskeikalla Kivenlahdessa, hänen ihannoimaansa Stockmannin moussea, tällä kertaa suklaa-vadelmaa ja itselleni vielä ihanan paastoylellisyystuotteen: pullollisen koivunmahlaa! Sen voi korkata, jos ”Unelmien pelikirjan” pääosan esittäjä, Bradley Cooper, saa suorituksestaan Oscarin ensi yönä.  Tai voi sen muutenkin korkata, mitä järkeä sitä muuten olisi ollut ostaa..?

 

Haloo Helsinki: Huuda: http://www.youtube.com/watch?v=f5UKLeMl9Uc