Piiskaa Pegasokselle

Noilla hakusanoilla joku oli löytänyt blogini. Toivottavasti ei ollut kovin pettynyt. Mutta kyllä tässä kieltämättä piiskaa vähän tarvitaankin. Varsinkin juoksurintamalla. Nyt kun jaksan juosta sen verran, että pahin jännitys sen suhteen, että voi tuupertua hetkenä minä hyvänsä kuolleena maahan on hellittänyt, joudun näköjään keksimään itselleni uusia jippoja pitääkseni mielenkiintoani yllä. Eilen illalla juoksin taas rannassa. Oli niin pimeää, että jos en olisi tiennyt että meri on tuossa ihan lähellä, ei sitä mistään olisi arvannut. Ja ihmettelin vähän että miksei kylkeen pistä yhtään eikä ole mitään muutakaan akuuttia hätää (= syytä lopettaa juokseminen) ja sitten tajusin, että HERRANJESTAS MITEN TYLSÄÄ TÄMÄ ON PITEMMÄN PÄÄLLE. Ja edelleen on TODELLAKIN pitkä matka siihen, että suoriutuisin mistään kympistä.  Olen vähän pettynyt itseeni, mutta toisaalta rehellisesti sanottuna ja itseni tuntien tämä oli kyllä ihan odotettavissa. En aio silti lopettaa juoksemista, vaan viettelen itseni lenkille uudella juoksumusalla, jota kävin äsken haalimassa kierrätyskeskuksesta pilkkahinnalla. Löysin kokoelman, jossa on oikein hyvää matskua juoksulistalle. Sieltä löytyy mm. ZZ Topin Sharp Dressed Man, Billy Idolin White Wedding, Status Quon Rockin’ All Over the World ja Guns n’Rosesin Paradise City. Niillä mennään taas. Ja sitten ostin vielä nostalgiasyistä Spagnan (mahdatteko sellaista muistaakaan?) levyn.  

Pimeys lisääntyy päivä päivältä ja siksi kannattaakin hakea iloa ja valoa sieltä mistä sitä saa. Eli lelukaupasta



 ja joskus ulkoakin

 

ja joskus joku yllättävä asia tulee vastaan ja onkin niin ihana, että tulee oikein tippa linssiin.  Tähän kulmille on avattu pieni puoti, jossa myydään kauniita kortteja ja muuta pientä. Ostin yhden kortin, koska se puhutteli minua (pieni koira matkustaa lentävän Pegasoksen selässä) ja kun käänsin sen ympäri, näin kortin nimen: ”Lennä korkealle ystäväni.” Aivan ihana!

 

Terhi Mickelsson "Lennä korkealle ystäväni".

Pimeyden lisäksi myös paikallistuntemukseni lisääntyy lelukauppapestini myötä suurin harppauksin. Eilen pääsin asioimaan paikallisessa rautakaupassa ja olin toki tiennyt, että se on siinä, mutta en ollut tiennyt että se on alakertoineen päivineen aivan VALTAVA. Ja kun työnsimme nokkakärryillä ostamaamme rautahyllyä kohti lelukauppaa, bongasin Fredrikintorilta miehen joka ulkoilutti kahta pienenpientä chihuahuaa. Osoitin koiria ja sanoin Annalle, että katso, torin pulutkin ovat isompia kuin nuo koirat, jolloin hän tunnisti miehen heti, sanoi tämän asuvan vastapäisessä talossa ja että heillä on kuusi lasta! Lisäksi hän tiesi kertoa, että perinteikkään second hand shopin ikkunassa oleva Chanel-laukku maksaa 1700 euroa! Tuollaiset pienet tiedonrippuset ovat juuri sitä, minkä avulla kaamoksesta selviää!

Status Quo: Rockin' all over the world: http://www.youtube.com/watch?v=-8OSiApeI_8