Pakkomielle bourguignon

Televisiosta tuli taas elokuva ”Julie ja Julia” ja tietysti katsoin, vaikka osaan sen jo eessun taassun ulkoa. Meryl Streep on niin ihana huudahdellessaan Julia Childina että ”what can I doooooo?” ja pilkkoessaan kilpailunhaluisesti sipulia pariisilaisessa kokkikoulussa. Ja ne ruuat! Kala, joka ui voissa ja suklaakakut ja bruschetat ja ennen kaikkea boeuf bourguignon, burgundinpata, joka ui punaviinissä ja muhii uunissa vaikka kuinka kauan ja on aivan ihanaa. Meryl Streep kertoi muistaakseni jossain haastattelussa lihoneensa seitsemän kiloa filmausten aikana.

Olen tehnyt burgundinpataa kerran. Sekin oli aika pian sen jälkeen kun olin nähnyt elokuvan. Siitä on nyt kaksi vuotta. Tai kolme. Oli joulukuu, siitä olen varma, ja minulle oli tulossa kylään kaksi ystävätärtä joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Oli niin paljon kaikkea hässäkkää etten oikein muista millaista siitä tuli. Sen muistan, että olin hätää kärsimässä yrittäessäni paistaa herkkusieniä oikeaoppisesti Julian oppien mukaan  (se kohta tuli elokuvasta, itse reseptissä sienet käsketään vain ”käsitellä”) ja varsinkin ruskistaessani lihoja ”lähes savuavaksi” kuumennetussa rasvassa. Muistan, että keittiön valtasi kauhea käry ja että ruokaa tuli paljon. Mutta en muista tarkasti miltä se maistui. Nyt haluan tehdä saman uudestaan.

 

Meillä on hyllyssä miehen edesmenneen äidin peruina Julia Childin ”Ranskalaisen keittiön salaisuudet”. Mieskin näki sen padan televisiosta ja hänkin haluaa. Mutta resepti on iso ja vie aikaa. Haluamme valmistaa burgundinpataa johonkin erityistilanteeseen. Mahdollisimman  pian. Mutta minä olen edelleen paastolla. Paaston jälkeen ensimmäinen ateria ei mitenkään voi olla burgundinpata. Eikä toinen eikä kolmaskaan. Eikä neljäs.  Ehdotan miehelle, että juhlisimme tänä vuonna amerikkalaisittain kiitospäivää ja kutsuisimme ystäviä kylään. Mutta ystäväpiiriimme kuuluu kasvissyöjiä, jotka tuskin olisivat kiitollisia saadessaan eteensä kukkurallisen lautasellisen höyryävää häränlihaa (no, nautaa, mutta kuitenkin).

 

Entä jos tekisimme sitä itsenäisyyspäiväksi ja söisimme sitä kaksistaan samalla kun katselisimme linnan juhlia (me olemme aika kovia syömään, kyllä se onnistuisi ja lopun voisi pakastaa)? Tai ihan vain jonain tavallisena sunnuntaina (josta tulisikin aivan erityinen sunnuntai siksi, että tarjolla olisi burgundinpataa)?  Ajankohta on edelleen auki, mutta kirjoitin varmuuden vuoksi reseptin ainesosat paperilapulle jonka sujautin lompakkooni ihan vain siltä varalta, että insipiraatio iskee aivan vastustamattomana jonain tavallisena tiistaina

 

 Julia leikkaa sipulia: http://www.youtube.com/watch?v=RiDktbskePg&feature=related