Gamla stan

Kuten viimeksi kerroinkin, kävin taas piipahtamassa Tukholmassa. Olin suunnitellut suuntaavani vaihteeksi Östermalmille ja muutenkin kaupungin sille puolelle, mutta ilma oli aivan ihanan aurinkoinen ja olin vaatinut kahvitapaamisen Tukholmanystävättären kanssa tällä kertaa Södermalmin tai Kungsholmenin sijaan Vanhaan kaupunkiin.  Se on saanut viime kerroilla aivan liian vähän huomiotani vain siitä syystä, että minusta on tullut niin leuhka kun osaan kulkea sujuvasti kaikkialla muuallakin, mutta nyt kun olen kuljeskellut siellä sun täällä,  on aika tunnustaa, että Gamla stan on kuitenkin aina ja ikuisesti kaikkein ihanin.

 

 

Tällä kertaa, kylpiessään eksoottisessa marraskuun kultaisessa auringossa, se oli aivan satumaisen vastustamaton eikä päästänyt minua otteestaan enkä kauheasti edes yrittänyt, vaan maleksin ja istuskelin ja haaveksin siellä melkein koko päivän ja välillä join supermakeaa kaakaota, jonka päällä oli muhkea kermavaahtohattu ja päätin, että vaikka Tallinnan vanha kaupunkikin on ihana ja ruokkii mielikuvitustani ja saa minut suunnittelemaan muuttoa sinne joka kerta kun vierailemme siellä, kyllä Tukholman vanha kaupunki on vielä paljon ihanampi ja sinne muuttaisin tikkana heti jos tilaisuus ilmenisi. Ja että jos joskus vetolaukun kanssa Katajanokalla tuleekin mieleen, että mitä hittoa minä taas olen tekemässä, eikö tämänkin ajan voisi laittaa johonkin järkevämpään, niin heti kun pääsee istumaan rauhassa penkille ja voi vain nauttia kauneudesta ja rauhasta, tietää että ei voisi.

Tykkään muutenkin paikoista, joissa autot eivät pääse aivan estoitta ajelemaan ja historiallinen ympäristö rauhoittaa ja auttaa ymmärtämään, ettei yhden elämän aikana tarvitsekaan niin kauheasti saada aikaan ja kauneus on tärkeää ja sitähän Gamla stanissa riittää. Lisäksi se toimii kapeine mukulakivisine kujineen oivallisena köyhän tytön Venetsiana. Vieläpä ilman tulvavaaraa.

Ja mitä sitten vaikka siellä näyttääkin olevan runsaasti asianajotoimistoja ja hammaslääkäreitä. On siellä muutakin,  pieniä puoteja, matkatoimistoja, kouluja, lastentarhoja, kirjakauppoja, kahviloita mutta ennen kaikkea asuntoja, joissa asuu ihmisiä.  

Joista monilla on koiria. Ja taluttaessaan koiriaan he tervehtivät iloisesti toisia koirien taluttajia

ja nekin joilla ei ole koiraa, mutta jotka joko asuvat tai työskentelevät vanhassa kaupungissa, hymyilevät itsekseen kulkiessaan salaperäistä hymyä, joka ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että he saavat viettää niin paljon aikaa Gamla stanissa.

Paluumatkalla satamaan koukkasin taas Södermalmin kautta ja ostin ICAsupermarketista Folkungagatanilta yhdeksän palan  sushiannoksen ja painelin sen kanssa suoraa päätä laput silmillä ja kuulokkeet korvilla laivaan ja hyttiin ja söin sushit katsellen hytin ikkunasta vanhaan kaupunkiin päin ja yritin pitää tunnelmasta kiinni niin pitkään kuin mahdollista.

 

PS: Lapsille ja lapsenmielisille sekä kaikille tuhmuuksia hautoville tiedoksi: tonttuja on jo liikkeellä...

 

 Gamla stan by night: http://www.youtube.com/watch?v=VPH9yzVIgqE