Kuumat kivet ja kivikovat kädet

Sain ystävältä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin hierontaan. Syntymäpäiväni oli joulukuussa. En käy hierojalla samasta syystä kuin en käy mielelläni lääkärillä tai kampaajallakaan. En pidä siitä,  että minuun kosketaan. Lahja sisälsi sekä kuumakivihieronnan että klassisen  selkä/niskahieronnan. Yhteensä 60 minuuttia. Lahjakortti oli voimassa enää vajaat kaksi viikkoa. Lahjan antaja auttoi minua tekemään varauksen netissä. Kävelin jalkojani raahaten ja käsiäni riiputtaen hierontaani kuin teuraalle.

Minut otti vastaan kaimani ja hän oli aivan ihana vaikka rusikoikin selkääni rentouttavan kuumakivijakson jälkeen uskomattoman ronskein ottein ja kun tunti oli kulunut, olin aivan pyörällä päästäni ja hieronta-alustaa somistivat mustat renkaat siinä kohdassa missä meikatut silmäni olivat olleet. Vinkki: meikkaa hyvin hillitysti tai älä ollenkaan kun menet hierojalle. Ehkä kaikki muut jo tiesivätkin tämän. Kaimani neuvoi minua ottamaan loppupäivän rennosti ja juomaan paljon vettä,  jotta liikkeelle lähteneet kuona-aineet poistuisivat kehosta.  Kuljin maireana pitkin Kamppia ja ajattelin, että aavistavatkohan ihmiset, että tuo on käynyt hierojalla,  mutta mistä he sen oikestaan olisivat aavistaneet kun älysin siistiä meikkinikin ennen lähtöä ja toisekseen, hierojalla käynti taitaa olla kaikille muille ihan arkipäivää. Itse asiassa en taida tuntea montaakaan, joka EI kävisi hierojalla, ja kun he käyvät he omivat heitä hieroneen henkilön  ja kutsuvat häntä omakseen tyyliin ”hierojani sanoi niin ja näin”. Nyt ymmärrän paremmin miksi. Se tuntuu todella kohottavalta! Minun hierojani löysi kiristäviä kohtia selästäni ja niskastani vaikka kuinka monta ja kysyi onko minulla aavistusta mistä ne voisivat johtua. Onhan minulla. Olen jäänyt koukkuun ”The Biggest Loser”- ohjelmaan, jossa überylipainoiset amerikkalaiset tiputtavat painoaan rankalla treenillä ja tiukalla ruokavaliolla varta vasten tätä ohjelmaformaattia varten perustetulla suljetulla laihdutusfarmilla. Katson ohjelmaa ja tanssahtelen miehen edessä ja poljen kuntopyörää ja hoen ääneen että ”Who’s the biggest loser?! - I’m the biggest loser!” ja ihastelen miten jokainen farmilainen on pudottanut painoaan muutamassa kuukaudessa useita kymmeniä kiloja! Ja näen, että he treenaavat tosi kovaa ja yritän pysyä  perässä ja teen satoja vatsalihasliikkeitä, joista viimeiset tietysti kaikkea muuta kuin oikeaoppisessa asennossa ja huiskin käsipainoilla sinne tänne ja siitä tietysti seuraa jos jonkinlaista lihasjumitusta.  Mutta hierojalleni sanon, että olen vähän käynyt salilla. Pitkästä aikaa.

Kauheinta kuitenkin on, että en ole laihtunut paljon mitään! Mies sanoo, että siitä ei pidä välittää, että jos jatkan samaan tyyliin treenaamista (aivan varmasti!) ja syön jatkuvasti vähemmän kuin kulutan (kunniasanalla!), paino putoaa aivan varmasti ajan mittaan.  Mutta jos laihdutusfarmilla joku laihtuu vähemmän kuin kaksi kiloa viikossa, hän pillahtaa itkuun ja treenaritkin repivät epäuskoisina tukkaansa ja pyörittelevät päätään hokien että ”What happened, what happened!!??”.  Ja kyllä se minustakin  on ihan relevantti kysymys.

LeAnnRimes: The light in your eyes: http://www.youtube.com/watch?v=TdXmmc7dKqU&feature=BFa&list=UUCYyEgMmScQ_GUuLMC4IzBw