Otteita työelämästä

Näin kahden lomasen välissä (odotan jo malttamattomana mökkiviikonloppua) pitää välillä tehdä töitäkin ja siinä tulee tietysti kokeneeksi yhtä ja toista.  Voi kohdata yhtäkkiä vaikuttavan asiakkaan niin kuin se nuori kaunis nainen, joka sanoi tarvitsevansa jotain mikä vangitsisi hänen puolivuotiaan asiakkaansa mielenkiinnon hetkiseksi. Pohdin siinä eri vaihtoehtoja esitellessäni että millainen asiakassuhde tässä mahtaa olla kyseessä. Onko tyttö kampaaja, joka yrittää hillitä tukkaleikkauksen kynsissä rimpuilevaa lasta? Vaiko kenties valokuvaaja? Psykologi joka tutkii lapsen ja äidin välistä vuorovaikutusta?  Vai kutsuuko hän vain vitsikkäästi hoitoon tulevaa pikkulasta asiakkaakseen? Kun tyttö (no, nainen hän oli, mutta tyttö minun näkökulmastani) oli tehnyt päätöksensä (pehmeä rapiseva kangaskirja, jossa kirkkain värein kuvattuja eläimiä ja kaikilla eri materiaaleista tehdyt hypisteltävät hännät) en malttanut olla kysymättä tarkemmin millainen asiakas olisi kyseessä johon nuori nainen sanoi, että se on yksisilmäisenä syntynyt lapsi jolle hänen on määrä tehdä tekosilmä. Olin aivan otettu ja innoissani moisesta. Että joku on ottanut erikoisalakseen tekosilmien valmistamisen?! Upeaa!

 

 

Voi myös kohdata hauskan asiakkaan, niin kuin viimeisillään raskaana oleva nainen, joka poikkesi eilen ja kertoi hyväntuulisena että muistatko kun kävin viimeksi ja oli se hirveä helle ja minun tuli paha olo ja annoit minun istua tuossa pinkissä tuolissa. Sanoin muistavani ja hän jatkoi että arvaa kun nousin ja lähdin niin takapuoleeni oli tarttunut sellainen pinkki post it-lappu, jossa luki ”VARATTU”. Sain tosi paljon hymyjä sinä päivänä ja ehdin jo mielissäni ajatella että nyt on  kyllä meikit hyvin, mutta kun pääsin kotiin mies kysyi että mikä ihmeen lappu sinulla on persuksissa ja tajusin että sille varattu-lapulle ne kaikki olivat hymyilleet.

Tai sitten voi kohdata aivan pitelemättömän asiakkaan, kuten pikkuisen Lilan, joka ehti joka paikkaan ja kirkui korvia huumaavasti harmista kun siskonsa oli ehtinyt ennen häntä kolmipyörän selkään ja jolle myönsin erityisluvan isänsä valvonnassa työntää naamareilla lastattua pikku kärryä ympäri kauppaa, jotta äitinsä olisi saanut edes hetken katsella rauhassa vaatteita ja joka vaununtyöntelyn päätteeksi vielä meni ja kakkasi leikkinurkkaan (mikä tosin edisti myyntiä kun vanhempien oli pakko ostaa kakkamaakarille uudet sortsit).

 

Lisäksi mies pistää tämän tästä päänsä sisään ovesta ja raportoi mistä on tulossa ja minne on seuraavaksi menossa ja pyöräyttää pari kierrosta huippuhauskaa Vilacin minirulettia ja kyselee mikä minun ennätykseni on johon vastaan hurskaasti ettei minulla ole aikaa tuollaiseen ( se on 17) ja sitten hän taas pyyhältää tiehensä. Tänään hän pyyhältää junalla pyörän kanssa Tampereelle asti huvittelemaan Tampereen ystäviensä kanssa  ja seuraavan kerran näemmekin sitten vasta  mökillä. Ahomansikat ovat kuulemma jo kypsiä.

 

Jonna Tervomaa: Minä toivon: http://www.youtube.com/watch?v=NU0gVUVI6v0