Hyvässä hapessa

Terveisiä mökiltä. Oloni on rento ja levännyt ja kun katsoin aamulla pitkästä aikaa peiliin ja kohtasin katseeni, saatoin panna tyytyväisenä merkille, että sielu oli kotosalla ja näytti viihtyvän hyvin. Ei siihen muuta tarvita kuin että pääsee todistamaan livenä miten aurinko nousee ja laskee ja nousee ja laskee ja saa sytyttää elävän tulen ja tarkastella maailmaa norppaperspektiivistä järvestä käsin ja  paneutua pitkälleen maahan ja tuntea miten se kannattelee varmasti ja pyyteettömästi.

 

 

 

 Tajusin senkin miksi kaupungissa ei hevin saa sellaista oloa. Koko kaupunkihan on koverrettu aivan ontoksi, on parkkiluolaa ja maanalaisia kauppoja ja metrotunnelia ja jos vaikka mitä. Ei sellaiseen heppoiseen kuoreen olekaan luottamista!

 

Pikkusisko oli tuonut ison läjän aikakauslehtiä ja luin juttuja muun muassa Viivi Pumpasesta ja Vera Valasta ja Katja Ketusta, joka kehui osaavansa lämmittää saunan ”metiseksi” mikä insiproi minua loiskuttelemaan ennätysmäärän vettä kiukaalle, lauteille ja seinille seuraavan kerran saunaa lämmittäessäni ja  Merja Kyllösestä jonka perhe kuulemma lähettää aina eduskunnan kyselytunnin päätteeksi hänelle tekstiviestin, että ”yrittäisit nyt edes”, kun näkevät hänestä aina naamasta mitä hän kulloinkin oikeasti ajattelee ja  katselin ihmeissäni mitä kaikkia tuotteita onkaan tarjolla (mm. oma puutarhapenkki hamsterille!)

Lisäksi luin runsaasti sarjakuvia. Vieläkin naurattaa se kun Tenavien Eppu suunnitteli ryhtyvänsä karjatilalliseksi ja kirjoitti keskustapuolueen puoluesihteerille, jotta hän lähettäisi pari lehmää joilla hän pääsisi alkuun. Eppu on ihana!

 

Mutta niin on Sallikin!

Puutarha oli taas yksi nöyryyden oppitunti; ne kasvoivat joita huvitti eivätkä ne olleet ollenkaan niitä jotka olin kylvänyt. Toisaalta puutarha oli myös kärsivällisyyden oppitunti kun yhtäkkiä iirikset ja jaloangervot, jotka istutin joskus monta vuotta sitten, päättivätkin kukkia tänä vuonna ensimmäistä kertaa, kun en enää odottanut niiltä yhtään mitään. Ja puutarha oli runsauden ja helppouden ja niistä seuraavan kiitollisuuden oppitunti. Siitä vain sopi mennä muki kourassa keräämään marjat aamujogurttiinsa parin metrin päästä pyjamassaan. 

Mies inhoaa marjojen keräämistä, mutta suostui pienen astian kanssa kuitenkin marjastamaan vähän kotipihassa. Noin puolen desilitran jälkeen hän kyllästyi ja sanoi kohtalokkaalla äänellä että olisi se hirviää, jos pitäisi kerätä litra!

 

Mieshän ei yleensä ymmärrä muutenkaan mökkeilystä enempää kuin sika hopealusikasta (pesukoneen puuttuminen saa hänet selvästi hämmennyksiin ja hän onkin alati saunalla pesemässä ”pikkupyykkiä”, vaikkei kotona osoita minkäänlaista taipumusta tai halukkuutta vaatehuoltoon), mutta nyt hänkin rauhoittui lukemaan dekkareita viltillä pihalla ja muutenkin olimme raittiissa ilmassa yötä päivää, sillä nukuimme yötkin saunamökin ovi ammollaan.

Hyttysetkään eivät ihme kyllä vaivanneet. Kun avasin kaupungissa kotimme oven, vastaan iski kauhea paksu tunkka! Mies on yhä ulkoilmassa, sillä hän pyöräilee kotiin. Nyt hän on kuulemma lähestymässä Riihimäkeä ja on hyvissä voimissa vahvistettuaan itseään kahdella grillatulla kanankoivella. Minä laitoin neljä litraa mustikoita pakkaseen (isän poimimia, myönnän: olen hemmoteltu porsas) ja lähden nyt töihin.

Matti Johannes Koivu: Vain elämää: http://www.youtube.com/watch?v=K99JhVZD1BA