Otteita työelämästä osa 2

Äiti soitti mökiltä juuri kun olin nauttimassa vapaasta rauhallisesta aamustani kahvikupin ja Aurinkomatkojen lomaoppaan kera. Lomaoppaan selailu tuo mieleen nuoruuden, silloin sitä aina selasi kynä kädessä että tuonne ja tuonne ja tuonne ja tuonne on päästävä, ja varsinkin tuonne, mutta nykyäänhän kaikki hoituu niin näppärästi oma-aloitteisesti netissä. No, kumminkin, olin juuri Kuuban kohdalla ja katselin vähän sillä silmällä Varaderoa (mies, joka edelleen inhoaa lentämistä, tuntee kuitenkin jostain oudosta syystä vetoa Kuubaan, joten ehkäpä hänet saisi hyvinkin houkuteltua...mutta ensin pitää kyllä säästää melkoinen määrä rahaa) kun äiti ilmoitti että mustikat ovat kypsiä ja vadelmissa on hirveästi raakileita ja mansikoita on vielä ja kanttarellejakin on löytynyt.  Kaikki tämä omalta tontilta, joka tunnetusti on ennenkin ollut oikea runsaudensarvi, mutta ei mustikoita ennen muistaakseni näin aikaisin ole tullut. Oooooo, ja edessä pitkä mökkiviikonloppu. Maltan tuskin odottaa, mutta vielä on edessä työpäivä.

 

 

Hauskoja kohtaamisia syntyy edelleen päivittäin. Joskus asiakkaita on kuitenkin kerta kaikkiaan mahdotonta miellyttää. Eilen esimerkiksi kävi nainen, joka kysyi onko meillä Peppi Pitkätossu-leluja. Sanoin että on meillä pelikortit ja sitten on Peppi-nukke ja pieni vihreänuttuinen Herra Tossavainen. Hän käänteli Peppiä arvostelevasti käsissään ja sanoi että nukke tulee koiralle, joka repii siltä välittömästi kädet ja jalat irti, että eikö teillä ole mitään pyöreää Peppi-nukkea, tuollaista kuin nuo tuolla (hän osoitti hyllyä jossa on lauma Barbapapoja).  Sanoin että nuo ovat Barbapapoja, jos haluat pyöreän lelun, osta tuommoinen, johon hän sanoi ettei voi ostaa mitään Barbapapaa, koska koiran nimi on Peppi Pitkätossu, ja lelun tulee sopia siihen. Selitin että Peppi nyt on tuollainen pitkäraajainen honkkeli tyttö, se ikään kuin kuuluu siihen tarinaan, ne pitkäkärkiset kengät ja eriparisukat ja muu, mutta josko hän löytäisi koiralleen vaikka jonkun Peppiaiheisen murokulhon josta voisi tehdä koiralle vaikka juoma-astian? Hän poistui jokseenkin tyytymättömän oloisena.

 

Sitten tuli hermostuneen oloinen nainen joka kiskoi perässään tyttöä ja kysyi että onko teillä kenkiä, MISSÄÄN ei ole kenkiä. Esittelin vähäiset jäljellä olevat tennarimme, johon hän tuhahti tyytymättömänä ja huusi teatraalisesti tyttärelleen, että no niin, ei saatu kenkiä sitten!  Sanoin että me olemme enemmänkin lelukauppa, että oletteko käyneet kenkäkaupassa, tuossa on vastapäätäkin yksi, johon hän kivahti ettei tässä missään kenkäkaupoissa ehdi ravata.

Kolmas asiakas (Turusta, kuten kävi ilmi) oli aivan ärtynyt harhauduttuaan jotenkin Fredan syrjäkulmille ja tivasi miten täältä pääsee nopeiten  ”ihmisten ilmoille” (= Aleksille).

Toisaalta jotkut asiakkaat innostuvat hyvinkin helposti, kuten  rouva jonka mielenkiinnon ikkunassa esillä olevat pikku maskottimme olivat vanginneet. Sanoin että ne tuovat onnea  josta hän ilahtui valtavasti, koska oli kuulemma viime aikoina hävinnyt niin hirveät summat rahapeleihin. Nyt hän uskoi tietysti onnensa kääntyneen pienen muovisen krokotiilipäisen nuken ansiosta ja painui suorinta tietä Casinolle ja odotan kylmä hiki otsalla, että hän tulee valittamaan ettei nukke tuonutkaan luvattua onnea... Tai sitten se TOI ja hän voitti jackpotin ja tulee oikein kädestä pitäen kiittämään!

Elviira: Mikään ei riitä: http://www.youtube.com/watch?v=sc_i9HExaKU