Olen ymmälläni. Tulin
juuri lenkiltä kahden päivän totaalihimmailun jälkeen . En olisi mennyt
tänäänkään, sillä täällä satoi koko päivän ja oli jotenkin niin kertakaikkisen
nahkea meininki kaiken suhteen, mutta sitten
jääkiekkohelvetti (Ässät –
Kärpät) pääsi valloilleen ja miehelle tuli kavereita kylään katsomaan ja kun
ensimmäinen infernaalinen JEEEEEEE!!!!! kajahti
ilmoille, aloin pikku hiljaa kerätä kamppeitani ja päätin sittenkin mennä vähän
ulos.
Mikään ei puhunut sen puolesta, että luvassa olisi hyvä lenkki. Olin syönyt kourakaupalla perunalastuja, juonut miehen pohjattomasta lätkämatsiolutvarastosta näpistämäni oluen, vatsani kramppasi, sillä NE, olivat alkaneet aamulla, iPodini ilmoitti heti rappukäytävässä, että ”virta on vähissä”, mutta en lannistunut vaan survoin vekottimen piuhoineen päivineen taskuuni ja mutisin uhmakkaasti että ”sinulta ehkä, mutta ei minulta” , työnsin ulko-oven auki ja astuin ulos kosteaan iltaan. Ja sitten juoksin kuin ei mitään ja hengityskin toimi paljon paremmin kuin yleensä. Juoksin meren rannassa ja jalkakäytävillä ja hiekkapoluilla ja mietin mitä iPodini olisi tarjoillut, jos se ei olisi ollut niin sippi. Olen nimittäin ihan varma, että se kommunikoi kanssani. Kaksi kertaa lyhyellä aikaa on käynyt niin, että juuri kun olen ajatellut, että nyt en jaksa enää nanosekuntiakaan, luureista on alkanut kuulua Katy Perryn ”Firework” ihan kuin täsmäviestinä ja pakkohan sen tahdissa on juosta vaikka henki menisi. Mutta nyt siis juoksin hyvin, oikeastaan paremmin kuin koskaan tähän mennessä. Ilman musiikkia ja huonosti valmistautuneena, olut mahassa hölskyen.
Mistä ihmeestä se voi johtua? Oluesta? Perunalastuista? Kärppäpelistä? Yllätyksellisyydestä, kun en ollut yhtään suunnitellut lähteväni juoksemaan? Musiikin puutteesta? Kosteasta ilmasta? Tätä minä tarkoitin, kun sanoin silloin aiemmin, että kaikessa on aina vähän tilaa mystiikalle.
Mikään ei puhunut sen puolesta, että luvassa olisi hyvä lenkki. Olin syönyt kourakaupalla perunalastuja, juonut miehen pohjattomasta lätkämatsiolutvarastosta näpistämäni oluen, vatsani kramppasi, sillä NE, olivat alkaneet aamulla, iPodini ilmoitti heti rappukäytävässä, että ”virta on vähissä”, mutta en lannistunut vaan survoin vekottimen piuhoineen päivineen taskuuni ja mutisin uhmakkaasti että ”sinulta ehkä, mutta ei minulta” , työnsin ulko-oven auki ja astuin ulos kosteaan iltaan. Ja sitten juoksin kuin ei mitään ja hengityskin toimi paljon paremmin kuin yleensä. Juoksin meren rannassa ja jalkakäytävillä ja hiekkapoluilla ja mietin mitä iPodini olisi tarjoillut, jos se ei olisi ollut niin sippi. Olen nimittäin ihan varma, että se kommunikoi kanssani. Kaksi kertaa lyhyellä aikaa on käynyt niin, että juuri kun olen ajatellut, että nyt en jaksa enää nanosekuntiakaan, luureista on alkanut kuulua Katy Perryn ”Firework” ihan kuin täsmäviestinä ja pakkohan sen tahdissa on juosta vaikka henki menisi. Mutta nyt siis juoksin hyvin, oikeastaan paremmin kuin koskaan tähän mennessä. Ilman musiikkia ja huonosti valmistautuneena, olut mahassa hölskyen.
Mistä ihmeestä se voi johtua? Oluesta? Perunalastuista? Kärppäpelistä? Yllätyksellisyydestä, kun en ollut yhtään suunnitellut lähteväni juoksemaan? Musiikin puutteesta? Kosteasta ilmasta? Tätä minä tarkoitin, kun sanoin silloin aiemmin, että kaikessa on aina vähän tilaa mystiikalle.
Ihana tämä blogisi! Tämä on yhtä koukuttava ja hauskaa luettavaa kuin joku bridget jones aikoinaan, mutta sillä erotuksella että tosielämästä ja kotikulmilta. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos itsellesi ihanasta palautteesta. Bridget Jones olikin mahtavaa viihdettä, hyvä kun maistutit, luen uudestaan!
VastaaPoistaTuosta juoksemisesta. Minulla on viharakkaussuhde siihen eli viha koskee juoksemistga ja rakkaus juoksun jälkeistä tilaa. Kuin tilauksesta luin intervalliharjoituksesta, joka on kuulemme VIELÄ tehokkaampaa kuin pelkka hölkka je ENNEN KAIKKEA nopeampaa. Eli 1,5 min reipasta kävelyä,1,5min juoksua niin lujaa kuin kintuista lähtee ja tätä toistetaan 6 krt.Endorfiiniflow takuuvarma:)
VastaaPoistaVau, TUOTA PITÄÄ KOKEILLA!!! Kiitos vinkistä, 1,5 minuuttia nyt jaksaa vaikka miten päin...
VastaaPoistaArggghh noille näppäilyvirheilleni! En ole lukihäiriöinen vaan näppäilysellainen. Kirjoittelen usein autossa, pelkääjänpaikalla kylläkin, ja miniläppärin näppäimistö ja huonot lasit=onnetonta tekstiä.
VastaaPoista