Kuvat saavat taas avittaa muistiani, kun teen selontekoa viime viikkojen tapahtumista. Mitäs tässä nyt on ollut? No, ensinnäkin, oli miehen syntymäpäivä. Se on aina tietenkin Iso Juttu. Tänäkin vuonna juhlinta aloitettiin jo syntymäpäivän aattona, kun mies halusi ehdottomasti päästä pubiratikka-ajelulle. Ratikassa oli myös joukko hillityn riehakkaita, kotelomekkoisia, sileätukkaisia nuoria naisia. Kokoomusnuoria, kuten jollekin seurueestamme oli käynyt selväksi. Porukka kävi hänen hermoilleen.
- Harvoin mua nuoret ihmiset ärsyttää, mutta tuo on kyllä jotenkin karmivaa sakkia...
- Äläs nyt! Kauniaisten kivikovilta kujilta ovat ponnistaneet...
Mies sai lahjaksi Sarpanevan laseja, Korkeajännityksiä ja minulta kauluspaidan, collegehousut, varvastossut ja hotelliyön Scandic Parkissa, jonne lähdimme suurieleisesti kävellen sunnuntaina pienessä tihkusateessa. Mies halusi, että pysähdymme puolimatkassa "lepäämään" Storyvillen terassille (Helsinkiä tuntemattomille: matkaa meiltä hotellille ehkä puolisentoista kilometriä).
Kävimme ravintola Töölönrannassa brunssilla ja uimassa hotellin uima-altaassa ja ihastelemassa maisemia kattoterassilta. Sitten katsoin televisiosta Taru Sormusten Herrasta-trilogian päätösosan, mies nukkui jo. Seuraavana päivänä ajelimme herraskaisesti kakkosen ratikalla Töölöntorin pysäkiltä Simonkadulle ja niin miehen syntymäpäiväjuhlallisuudet olivat ohi ja oli aika suunnata katse kohti uusia seikkailuja.
Miehen siskolla on ystävä, johon hän on tutustunut viisivuotiaana, kun he sattuivat asumaan naapureina Lontoossa. Ystävän nimi on Anthony. Anthony Hopkins. Oikeasti! Mutta tämä Anthony Hopkins ei ole näyttelijä, vaan on työskennellyt laivanvarustamossa. Nyt hän on eläkkeellä ja matkustelee pitkin poikin kumppaninsa Garyn kanssa. Oulussa katselimme Norwegianin ikkunasta kun Anthony ja Gary laskeutuivat Finnairilla kentälle. Myöhemmin miehen sisko laittoi tekstarin:
A ja G lähtivät klo 11.35 kohti Tamperetta. Visiitti oli onnistunut. Tarjosin heille (Lidlin pussi)-muussisi lopun eräänlaisena perunalaatikkona eli lisäsin sipulia ja panin uuniin. G oli haltioissaan! "Anthony, isn't this just wonderful! How velvety, how do you do it,do you put it through a sieve or something?" Mä vaan vähän hymyilin, kohautin olkapäitäni ja kehoitin ottamaan reilusti lisää.
Tampereelta Anthony ja Gary olivat matkustaneet Turkuun (todisteena kolmisenkymmentä kuvaa ruskeana vellovasta Aurajoesta) ja nyt he olivat Helsingissä ja lelukaupassa (How lovely!") miehen siskonpojan perheen kanssa. Siskonpoika ja minä kävimme pienen sähiseväsävyisen neuvottelun suomeksi lelukaupan tiskin yli, jonka tuloksena suostuin siihen, että tapaisimme Isolla Roballa Riffin terassilla, jahka olisin saanut puodin suljettua. Mies tulisi Rikun kanssa sinne myös. Kerroin, että tämä on "suositun suomalaisen rokkitähden" omistama paikka (Oh, really, how lovely!) ja sitten aloimme keskustella Garyn kanssa Englannin kuninkaallisista. Muistutin, että tänään olisi Charlesin ja Dianan hääpäivä, joka löi Garyn ällikällä ("Miten ihmeessä sinä voit tietää tuollaisen asian?" - "Luen tabloideja...") ja hän paljasti, että nuorena KAIKKI inhosivat prinsessa Annea, koska hän oli ylimielinen snobi, mutta että siihen on tullut ajan mittaan pieni muutos. Gary ei pidä Beatricea ja Eugenieta oikein minään, mutta Elisabethia arvostavat nykyään ihan kaikki, jopa monarkiaa sinänsä vastustavat. Philip kuulemma näyttää huonolta, ei taida jaksaa elää enää pitkään. Mutta saa sitten kyllä todella mahtavat valtiolliset hautajaiset. Gary itse täyttää muutaman päivän päästä 60 vuotta ja on siitä lähtien oikeutettu ajelemaan kaikilla Lontoon julkisilla kulkuneuvoilla ilmaiseksi. Isn't that just great?
Ehdotan, että voisimme saattaa herrasmiehet hotelliinsa Vaakunaan, kun asumme siinä lähellä (Oh, that would be wonderful!). Matkalla Gary pysähtelee kameransa kanssa ja iloitsee, että teillä on täällä paljon art decoa, ja he rakastavat art decoa ja saan puraistua kieleeni juuri ennen kuin moukkamainen "Where?" pääsee ilmoille ja ehdin vaihtaa sen ystävälliseen hymyyn ja nyökyttelyyn. Anthony ja Gary haluavat esitellä meille vielä Vaakunan kattoterassin ("Truly fabulous!") ja niin me sitten juomme siellä valkoviiniä ja katselemme kattojen yli ja kaikki on just perfect, isn't it? Ja onhan se, todella hienot näköalat ja ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa.
Kävimme myös mökillä. Aina yhtä ihanaa. Lämmintä vettä järvessä. Kukkivia liljoja ja piikikkäitä kukkajuttuja, jotka saivat hyönteiset aivan hulluiksi. Isän vadelmapensaat alkavat tuottaa satoa ja omenapuu on aivan tolkuttomassa valkeakuulaslastissa. Viime vuonna se ei tuottanutkaan mitään. Hyttysistä ei pienintäkään riesaa, vaikka nukuimme saunamökin ovi auki.
Pikashakin Suomenmestaruuskisat olivat tänä vuonna Helsingissä. Lähdin vapaaehtoisesti tieltä pois Tukholmaan.
Pääsin viimeinkin hyödyntämään tietokilpailussa voittamani risteilyn. Ja sain mukaani rakkaan ystäväni Turusta. Hän oli ensimmäistä kertaa poissa kotoa näin pitkään (2 yötä!) sitten lasten syntymän. Meillä oli kivaa! Muistelimme menneitä. Hän kertoi miten olisi ensimmäistä kertaa avioituessaan halunnut pitää pienet sampanjahäät ja lähteä sitten jollekin ihanalle häämatkalle, mutta sen sijaan tulikin jättihäät, joihin kutsuttiin "kaikki miehen typerät sukulaiset" ja häämatka tehtiin Naantalin Muumimaailmaan. "Voitko kuvitella, häämatka Haisulin huvilalle!" Hänellä oli myös loistavia uutisia. Ensinnäkin, uusin Bridget Jones-elokuva tulee ensi-iltaan jo syyskuussa ja toisekseen heillä on uutuutena pihassa kylpypalju! Olen jo pitkään haaveillut pääseväni kylpypaljuun. Pyyhe päässä turbaanina. Tähtitaivaan alla! Ensi kuussa matkustan siis Turkuun, menemme elokuviin ja sitten kylpypaljuun. Ja hänen miehensä hiillostaa meille kalaa! Vai oliko se "savustaa"? Hällä väliä. Olen valmis syksyyn!
Bridget Jones's Baby trailer: https://www.youtube.com/watch?v=ry0QhEO5WCU
