Hercule siellä, Poirot täällä...

Terveisiä Kreetalta, oli ihana loma! Vastoin miehen olettamusta selvisimme lentomatkasta hengissä mennen tullen. Häneen teki suuren vaikutuksen se, että kapteeni ylipäätään osui laskeuduttaessa kiitorataan ( "On se  kettu!"). Minä rakastan lentämistä, mies vihaa sitä. Koneen kiihdyttäessä nousuun tulin ajatelleeksi, että harvoin olemme näin kaukana toisistamme: minä taivaassa, mies helvetissä.  Sillä välin kun olimme poissa kotiamme asuttivat miehen sisko ja miehensä, jotka tulivat Oulusta katsomaan miten kirsikka kukkii ja muutakin. Heillä on omakin asunto tuossa ihan lähellä, mutta se on nyt vuokrattuna.Viihtyivät kuulemma hyvin, paitsi että mies oli ihmetellyt närkästyneenä, että eikö tästä huushollista löydy edes höyläpenkkiä?! Kotimme oli heidän jäljiltään siistimpi kuin koskaan ja meille oli jätetty kaappiin ihanaa syötävää ja juotavaa, muun muassa lohta, fetaa ja  parsanippu, jota varten kirjalliset ohjeet (mallipiirroksin varustettuna) parsan kuorimiseen/leikkaamiseen ja vielä varmemmaksi vakuudeksi yksi malliksi leikattu parsa...keittiötaitojamme ei taideta pitää kummoisinakaan...Lisäksi pussillinen aikakauslehtiä luettavaksi ja niiden ja viikon Hesareiden kimpussa menikin oikeastaan koko eilinen.

Maaliskuun Gloriassa oli juttu ihanasta avaruushiukkasfyysikosta ja kosmologista Katherine Freesestä, joka on kutsuttu Tukholmaan töihin ja joka asuu nyt Östermalmilla. Hän kertoi olleensa gaalaillallisilla, joilla itse kuningatar Silvia oli pyytänyt Katherinea "määrittelemään avaruuden". Katherine oli tehnyt työtä käskettyä, mutta Silvian ilmeestä hän oli päätellyt määritelmänsä olleen liian sekava, mistä hätääntyneenä hän oli kiireesti yrittänyt luotsata keskustelun leppoisammlle vesille, mutta ei ollut siihen hätään keksinyt muuta kuin että "Oletteko te Norjan kuningattaren kanssa parhaita kavereita?"

Katherine Freese

Huomasin ilokseni, että televisiosta tulee taas Poirot-filmejä, Stylesin tapausta katsoinkin jo Areenalta mutta sitten menin ja luin Iltiksestä jutun Poirotia esittävästä David Suchetista, joka paljasti opetelleensa Poirotin sipsuttavan kävelytyylin kuljeskelemalla puutarhassaan pennin kolikko pakaroidensa välissä. Siis hyi olkoon, oliko pakko kertoa, arvatkaa pystynkö tästä lähtien Poirotin hahmon nähdessäni ajattelemaan enää mitään muuta?!

Penni ajatuksistani...

Lomalla luin sen uuden "Agatha Christie"-kirjan, Nimikirjainmurhat, jonka on kirjoittanut Sophie Hannah. Ihan kelvollinen, joskin vehkeilyn määrä ja yllätykselliset juonenkäänteet oli viety aivan tappiinsa ja niiden setviminen kesti ja kesti ja kesti. Lisäksi luin Karin Fossumin "Varoituksen", viimeiset sivut meitä vastaan tulleen miehen ystävän pakettiautossa, sillä hän, kiireettömyyden ruumiillistuma, ilmoitti kentältä lähtiessämme, että "poiketaanpa tässä matkan varrella (?!) Roihuvuoressa yhdessä asuntoesittelyssä..." No, näinpä sen kirsikkapuiston kaikessa loistossaan. Mies haki läheisestä Siwasta pussillisen grahampiirakoita, oluen ja putkilon sinappia, ja minulla oli se Fossum, joten ei meillä aivan kurjaa ollut sen puolituntisen verran minkä hän vietti väännellen hanoja ja potkien lattialistoja vai mitä asuntoesittelyissä nyt onkaan tapana tehdä. Kaikkein ihanin lomakirja oli kuitenkin ylivoimaisesti Axel Munthen "Huvila meren rannalla", joka on ollut hyllyssäni monta monta vuotta ja odottanut oikeaa hetkeä tullakseen luetuksi. Se oli kyllä ihana. Viisas, hauska ja informatiivinen. Teidän kaikkien tulee lukea se viipymättä!

En ollut ennen Kreetalla ollutkaan, enkä koko Kreikassa. Olihan minulla mielessäni tietynlainen kuvamaailma (laihoja kapisia kissoja, valkoisia taloja joissa voimakkaan siniset ovet ja ikkunanpuitteet, mustiin teryleenileninkeihin ja paksuihin sukkahousuihin pukeutuneita risunippuja kanniskelevia mummoja...), mutta esimerkiksi maan pinnanmuodoista minulla oli aivan väärä kuva. "Kreeta" kuulostaa sanana lätyskältä ja näyttää kartallisesti aika mitättömältä, joten ajattelin sen olevan jotain sinnepäin oikeassakin elämässä enkä  ole vaivautunut ennen tätä ottamaan selvää. Sehän on etupäässä vuoristoa! Oliivilehdot tekivät meihin vaikutuksen ja mies päätti että meille pitää ehdottomasti hankkia lisää oliivipuita tuon yhden Ikeasta hommatun kaveriksi. Ainakin kolme, kuulemma, ehkä jopa neljä!

Laiha kapinen kissa. Check!

Valkoinen talo sinisin ovin. Check!

 Mustamekkoinen risumummo. Check!

Tämmöinen lehto meile, kotiin!

Hyvinsyönyt kissa!

Söimme aika paljon fetaa, kreikkalaista jogurttia ja kukkurakaupalla oliiveja, viikon aikana, mutta myös vaarallisen paljon kananmunia eri muodoissaan, suolaisia ja rasvaisia makkaroita (hotellissa oli paljon saksalaisia ja hollantilaisia ja aamupala kaiketi sen mukainen), joimme asianmukaisesti retsinaa sekä "lomalaistyyliset" tähtisadetikuin, pillein, appelsiinilohkoin ja paperivarjoin koristellut drinkit (kyllä, kaikki yllä mainittu tilpehööri yhteen lasiin ahdettuna) samalla kun katselimme typertyneinä Suomi-Tsekki jääkiekko-ottelun kummallista tuomarointia ja kuuntelimme taustalla soivaa miellyttävää "easy listening"- musiikkia, jonka lähteeksi paljastui ilmeisen suosittu "Swiss pop"-radiokanava.

Meillä oli oikeasti tosi kiva loma, vaikka emme päässeetkään aikomallemme Samarian rotkovaellukselle (yhtenä päivänä sataa ripsautti, sitten tulikin tekstiviesti, että rotko on suljettu kahdeksi päiväksi (!?), mutta ei se mitään,  kävimme sen sijaan akvaariossa. Kahdesti!

Matelijoiden ruoka-aika

Mureena myhäilee...

Siitä on ikuisuus kun olen ollut seuramatkalla, jossa kaikki on hoidettu valmiiksi, ei muuta kuin lampsit suoraan kentällä odottavaan bussiin jossa opas suputtaa pehmeällä äänellä mitä kaikkea reissun aikana kannattaa ostaa... Lentokentällä bussissa istuessamme ja turistimerta katsellessamme mies tuumi ääneen, että on kyllä aika rujon näköistä sakkia... Ja niinhän kansa on, kun sitä kasaantuu paljon yhteen paikkaan. Emme me itsekään sen kummoisempia ole. Jotenkin se oli tosi vapauttavaa.

Belinda Carlisle: Vision of You: https://www.youtube.com/watch?v=iFdlfXcCir8

Jännän äärellä

Linda luettu, kakku syöty....

Voi sentään...viime vuonna tähän aikaan paarustimme jyrkkään ylämäkeen ja ihmettelimme suuria tuulimyllyjä tai mitä jättipropelleja ne nyt olivatkaan,  ja että ihan kohtsiltään saavuttaisimme Alto de Santa Maria de Erreniegan huipun josta olisi huikeat näkymät joka puolelle ja paljon isoja rautasilhuetteja joiden edessä vaeltajat halusivat tulla kuvatuiksi ja olivat iloisia ja helpottuneita, tosin täysin katteettomasti, sillä vuorelta alas könyämimen valtavien pyöreiden kivien päällä tasapainoillen oli paljon kiipeämistä kovempi urakka, ja sen ankaruutta lisäsi vielä se helvetillinen kolina ja jytke joka syntyi siitä, kun joku tohelo mies raahasi valtavaa, kovaa vetolaukkua alas rinnettä, jonka juurella hänen rinkan kanssa vaeltava naisystävänsä odotteli aivan kypsyneenä lukien ajankulukseen romaania.

Mies ihmettelee miten voin muistaa missä me minäkin päivänä olimme. No, en minä muuten muistaisi, mutta lunttaan pyhiinvaelluspassistani.

Pyhiinvaelluspassi

Laastarilla paikattu "karttamme". Todella tärkeä lappu!

Lisäksi olen lukenut muistin virkistykseksi uudelleen Sonia Choquetten "Walking homea". Sehän päättyi siihen, kun he olivat jo vähän hieromassa sovintoa miehensä kanssa ja Sonia pyysi miestään vaeltamaan reitin hänen kanssaan yhdessä. Netistä luin jostain Sonian haastattelusta, että se suunnitelma meni myttyyn, lopullinen ero tuli, mutta Sonia vaelsi vähin äänin reitin yksin uudelleen viime vuoden kesäkuussa ja muutti sen jälkeen Chicagosta Pariisiin! Sonian kirjasta luin senkin, että apostoli Jaakobin ura kristinuskoon käännyttäjänä ei alkanut kovin lennokkaasti. Hänen onnistui käännyttää kahdessatoista vuodessa vain seitsemän ihmistä... Mutta hän hääräsi väärissä ympyröissä! Kun hän palasi Jerusalemiin, hänestä tuli jättimenestys ja loppu onkin legendaa!

Viime vuonna ihmeteltiin siis isosti. Tänä vuonna vähän pienemmin. Olin mökillä ja sain ihastella kevään ensi kukkia. Sinivoittoista on tähän aikaan. 

Sibeliuksenpuistosta bongasin mustarastaan. Se istua kökötti heinikossa. Mietin, onko se mutantti, kun siinä on valkoistakin, vai onko joku toinen lintu paskonut sen päälle? Aika tympiintyneeltä se joka tapauksessa vaikutti.

Vihreys on viimeinkin murtautunut esiin ja voin jotenkin hengittää vapautuneemmin.Olemme vaikuttuneita tuoreen ruohon vihreydestä ja puiden valtavista nupuista. Olemme myös huvittuneen vaikuttuneita talon väen viitseliäisyydestä. Joku on askarrellut huolella ja pieteetillä pahvista kyltin, naulannut sen siististi kiinni johonkin kapulaan, kirjoittanut kylttiin tekstin KENEN KOIRAN KAKKA?, piirtänyt siihen nuolen, ja pannut sen syyttävästi kyseisen, nyt jo valkoiseksi haaltuneen kakkakasan viereen talon edustan kukkapenkkiin.

Vappua vietimme kotikutoisesti tutussa seurassa. Mies oli määrätty imuroimaan, petaamaan peti ja hankkimaan nakkeja ja perunasalaatteja sekä juotavaa, sillä itse olin vasta tulossa bussilla iltapäivällä mökiltä.

Kotimatkalla. Sääksmäen sillalla.

Vieraat toivat muassaan munkkeja, savulohipiirasta ja viiniä. Astuin Kisahallin pysäkiltä suoraan William K:hon, jossa miehet lopettelivat Kärppävoiton juhlintaa / aloittelivat vapunviettoa ja käskin pysytellä siellä vielä puolisen tuntia, että ehtisin vähän siistiytyä ja tehdä fetasalaatin. Porukalla muovailtiin ikkunalaudalle eläintarha, pelattiin Pipoloa ja muistipeliä (en voita ikinä mitään, Tuula voittaa AINA, ärsyttävää!) ja soitettiin YouTubesta vuorotellen itsellemme tärkeitä kappaleita.

Eläintarha. Taka-alalla eläintarhan Johtajatar...

Voi voi, tuleekohat tästä tappelu?!

Isosiskon muutto sai aikaan sen, että pääsimme pakettiautoajelulle Tampereelle ja takaisin. Olin ihan järkyttynyt moottoritietä reunustavien eläimenraatojen määrästä! Lukuisia supikoiria, yksi kissa ja jopa mäyrä! Ja närhi, siipi surullisesti taivasta kohti sojottaen.

Pakettiauton kyydissä Vallilassa. Miehet ostamassa evästä Alepasta.

Turun ystävä tuli Helsinkiin viettämään ystävyyspäivää viime sunnuntaina. Tapasimme Lasipalatsin edustalla ja hänkin oli jo ehtinyt nähdä jänniä juttuja:

 - Kyllä mä lääkärihelikopterit ja ambulanssit ja kenttäsairaalat tiedän, mutta että teillä on täällä Helsingissä Kirurgiratikkakin?!

- Joo, meille on keskittynyt  tänne paljon osaamista...

 Katrina and the Waves: Walking on Sunshine: https://www.youtube.com/watch?v=iPUmE-tne5U