Kuudennen kerroksen kisastudio

Vapaapäivä! Teen tässä samalla vähän "kotitöitä", etten menisi aivan hunningolle (valvoin yöllä yhdestä neljään lukien Anna-Leena Härkösen "Laskevaa neitsyttä", tai miksi käyttää partitiivia, luinhan sen kannesta kanteen samalla kun rouskutin hapankorppuja ja join teetä, mies nukkui olohuoneessa ). "Kotitöillä" tarkoitan sitä, että panin pussilakanat koneeseen pyörimään peräti 60 asteeseen, ja sehän on paljon kovempaa työtä kuin panna ne tavalliseen neljäänkymppiin) siksi aikaa kun itse bloggaan ja antaudun kirjojen vietäväksi.

Kaikki kuvassa näkyvä pitäisi lukea, ensimmäisenä Linda Olsson, joka on lainassa ja määrä antaa mahdollisimman pian eteenpäin seuraavalle kirjapiiriläiselle. Muut olen ostanut parin viime päivän aikana. Sain halvalla. Annoin periksi kun tajusin mikä tässä uudessa kodissa eniten mättää. Tarvitsen isomman kirjahyllyn. Tuon puolikkaan ramman ruipelohyllyn kanssa elämäni on aivan liian huteralla pohjalla ja se, että olen joutunut piilottelemaan kirjojani vaatekaapin ja muiden ovien takana, on saanut tuntemaan oloni luihuksi, aivan kuin minulla olisi jotain suurempaakin salattavaa. En jaksa enää teeskennellä. Hommaamme isomman hyllyn.

Saadakseni vähän väriä tähän kalvakkaan ympäristöön keksin "tapetoida" ovet kirpputorilta ostamallani Designers' Guildin tapetilla (rulla 1,50). Tapettiliuskat suostuivat kiinnittymään siististi irrotettavissa olevilla kaksipuolisilla kiinnitystarroilla. Olin tyytyväinen ja kysyin töistä palanneelta mieheltä mielipidettä uudistuksesta. Hän ei millään älynnyt mikä se oli. 

- Onko tuo taulu eri paikassa, vai?

- No ei! Katso ympärillesi!

- Ööööööö....en mä kyllä tajua?

- No katso noita ovia.

- Ootko sä vaihtanu nuo kahvat?

Töölönlahdella pukkaa tämmöistä!

Kevät sipsuttaa eteenpäin. Toivon että se harppoisi, mutta ei. Jotain edistystä sentään ja kai se vihreys kohta puhkeaa. Odotus on kyllä ollut pitkä ja ottanut miltei yhtä koville kuin jääkiekon SM-finaaliotteluiden seuraaminen. Kisastudio on ikävä kyllä meillä. Tänäänkin on peli. Jos Kärpät voittaa, tälle piinalle tulee viimein loppu. Siksi toivon sydämestäni sen voittoa, vaikka oikeastaan minun kai pitäisi olla Tapparan puolella. Lähtisin mieluiten karkuun, mutta menin lupaamaan, että ostan miehen siskonpojan tyttäreltä "Kevätpörriäisen" joten kai minun pitää istua täällä passissa raha kourassa. Mies ja hänen siskonpoikansa ovat kaiken huipuksi tosi epälojaaleja faneja, mikä kiukuttaa minua aivan järjettömästi! Oikean fanin kuuluisi tietysti seistä joukkueensa takana niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Nämä haukkuvat omiaan kuin vierasta sikaa, jos peli ei kulje. Yritän keskittyä kirjaan tai johonkin muuhun, mutta se on vaikeaa kun olohuoneessa tapahtuu koko ajan jotain tämmöistä:

Kisastudio kuudennessa kerroksessa...

- JumaLAUTA Tappara tulee lujaa! Kärpät ei kestä.....ei kestä millään...

- Älä peruuta. ÄLÄ PERUUTA!!! (hermostunutta tepastelua ympäri huonetta)

- Ei ne ossaa, ei ne vaan OSSAA! (kovaäänistä ähkimistä ja nojatuolin käsinojien hakkaamista)
- Mitä mitä mitä??? Ei ei EI!!! (liioiteltua tukan päästä raastamista)
Ja sitten, yhtäkkiä:

- HAHAAAAA!!! DONSKOI! (kimmahdus ylös tuolista, pyörimistä ympäriinsä kädet kohti taivasta)

- NaNaaNaaNaNa!!! (hurmioitunutta loilotusta, sitten rojahdus polvilleen mattoa suutelemaan)

- Joonas...meiän poika... (liikutuksen kyynelten pyyhintää)

Äänestyspäivän dramaattista tunnelmaa lähipuistossa....

Yritä siinä sitten olla zen ja trimmailla bonsaipuuta. Meillä nimittäin on nykyään sellainen. Kodikkuutta tavoitellessamme annoimme periksi viherkasvivastaisuudelle (tai pikemminkin niistä koituvan vastuun pakoilemiselle) ja hankimme Ikeasta oliivipuun ja orkidean. Ja jos on kaksi kasvia, niin samantien kai niitä voi olla vaikka sata. Niinpä hankin myös pasuunakukan taimen (se voi kasvaa jopa kaksimetriseksi ja toivottavasti kasvaakin!), ruukkusalvian ja korianterin ja sitten vielä hankimme äänestyspäivän kunniaksi Stockmannilta sen bonsaipuun (erikoistarjous) sekä bambun. Olisin ostanut myös ihmeköynnöksen, mutta Stockalla oli vain valkoisena. Luotan, että sinne tulee sitä pinkkiäkin vielä.

Timo Kiiskinen: Plussapisteiden maa: https://www.youtube.com/watch?v=zJUPvGo8scU

Poliittinen eläin

Päätin mennä tänään etupäässä vanhoilla kuvilla. Haluan vähän muistella menneitä ja fiilistellä. Sitä paitsi täällä ne pysyvät tallessa, toisin kuin muistitikuilla (koska ne TIKUT ovat niin katoavaista sorttia!) ja tämän viimeisiään vetelevän koneen uumenissa. Minun täytyy nyt vähän kartoittaa identiteettiäni ja arvojani  jotta osaisin valita kenelle annan ääneni tulevissa vaaleissa. Kuka ajaisi pienituloisen töölöläisen lelukaupan myyjättären/vastahakoisen tuntiopettajan ja pienviljelijän (lähinnä kukkia ja jokunen peruna, ei myyntiin asti) asiaa? Ja mikä se "asia" edes mahtaisi olla? Kukaan ei edes yritä kalastella ääntäni! En saa kadulla makeisia niin kuin mies ja vielä vähemmän ruusuja, niin kuin yksi kirjapiiriläisistä oli saanut joltain demarimieheltä. Meillä ei siis edelleenkään ole hajuakaan  ketä äänestää ja turhautuneisuutemme purkautuu aivan estottomana vaalimainosten kritisointina. Otetaan nyt vaikkapa se Isä ja Poika Harkimon yhteinen  tv-mainos:

- Eeeeeeeeeiiiiiiiiikä!
- Hyi helekkari!

Tai entäs Laura Rädyn julisteet, joissa hän joko hölkkää muka taviksena tai, vielä pahempaa, nojautuu ryppyisen vanhuksen puoleen tarkkaan harkitun epämuodikkaissa farkkuhousuissaan ja collegepaidassaan. Kuinka tyhminä äänestäjiä on lupa pitää?

Ja sitten Erkki Tuomiojan teeveemainos, jossa hänellä möngertää sylissä se valtava kissa:
- Mitä tuo kissa tuossa tekee?!
- Järjetöntä!

Kerkkäkausi lähestyy!

Pari päivää sitten mies kurvasi pyörällään lelukaupan eteen, tuli sisään posket kiihtymyksestä punaisina ja julisti, että hänellä on tulikuuma poliittinen uutinen kerrottavanaan! Vaadin saada kuulla sen saman tien. Hän kertoi kuljeskelleensa muina miehinä Sörnäisissä, kun joku punaisen vanhan pakettiauton vieressä seisoskellut ystävällinen rouva oli sanonut että tulehan kahville. Sitten hän oli jatkanut, että onko Erkki Tuomiojan nimi tuttu ja mies siihen, että johan nyt toki, pätevä mies, mutta että  se kissa siinä mainoksessa oli vähän hölmöä. Nainen oli valpastunut ja mies oli ruvennut hätäpäissään pehmentelemään, että tai kyllähän sitä ihminen saa kissansa mainokseen ottaa, jos tykkää ja se on tärkeä ja... Nainen oli lyönyt kätensä yhteen ja huudahtanut: "Minä sanoin Erkille!!" Sitten hän oli nojautunut eteenpäin ja supissut luottamuksellisesti, että "tiedätkö, ei se edes ole meidän kissa, puoluetoimisto sen siihen touhusi. Minä olen kyllä kanssa sitä mieltä, että se oli viattoman luontokappaleen härskiä hyväksikäyttöä poliittisena aseena!" Siitä mies oli ymmärtänyt, että nainen oli Erkin vaimo.

Voimamaisema. Lapsesta saakka.

Kaarina Davisin roskahaaste on osoittautunut vaikeaksi toteuttaa! Ette kyllä ikinä arvaa miksi. Koska täällä ei OLE roskia.Otin mukaani pussin kun lähdin kävelemään Terhoon, mutta kaupunki oli kuin nuoltu! Sama keskustaan päin mennessä. Hyvähän se tietysti on. Ja kaiketi väliaikaista. Kun ihmiset pääsevät taas piknikkien makuun, saan taatusti säkin poikineen täyteen yhdessä hujauksessa.

Korkeasaaren flamingot ennen kuin kettu pisteli ne poskeensa.

Kirjapiiri kokoontui tällä kertaa meillä, mistä syystä minulla oli asiaa Töölöntorin Alkoon, jonka johdosta näin, että talossa on muinoin asunut Ansa Ikonen! Rakastan noita kylttejä joissa kerrotaan kuka julkkis talossa on asunut.

Käsittelyssä oli tällä kertaa Erica Jongin "Viidenkympin kauhu".Kirjapiirimme on minulle tärkeä ja tarjoaisin heille mielelläni vain ensiluokkaista purtavaa, mutta ikävä kyllä inhoan kaikenlaista pilkkomista, kuullottamista ja alustamista. En voi ymmärtää, miten kokin ammattia pidetään nyt niin kutsuvana, sehän on täynnä täysin sietämättömiä askareita! Loputtomasti! Sen sijaan vaikkapa mansikoiden dippaaminen sulaan valkosuklaaseen tuntui hyvinkin mielekkäältä. Miehen sisko oli suruksemme estynyt osallistumasta, mutta soitimme hänelle Ouluun ja hän myös kannusti minua tekstiviestein, kun podin emännän tomaattipiirakka-angstia. "Piiras on saava kehuja!" hän julisti oraakkelimaisesti, ja oli oikeassa (tosin kirjapiiri kehuu ja kannustaa, vaikka pahvia syöttäisi). Olin myös hankkinut Kakkukeisarin korean ja kiiltelevän vadelmamoussekakun, sillä puolella kirjapiiriläisistä oli juuri ollut synttärit, joita piti tietysti juhlia. Sain itsekin paljon lahjoja uuden kodin kunniaksi, muun muassa monta uutta keittiöpyyhettä, joita tutkiessani kuulin itseni sanovan: "Minä rakastan keittiöpyyhkeitä!" ja heti perään tajusin, että se on kaiken huipuksi ihan totta! Keittiöaskareet ovat ällöjä, mutta keittiöpyyhkeet ovat mainio juttu. Samoin kukat ja kynttilät, joita sain myös runsain mitoin. 

Rakastin myös sitä Hakaniemen asuntoa, jonka vuokrasimme kesäksi silloin monta vuotta sitten. Olen muistellut sitä paljon viime aikoina. Jessus sitä tavaramäärää, mutta siinä asunnossa oli sielu! Kotiuduimme viidessä minuutissa. Ostin torilta vaaleanpunaisia pioneja ja keräsin rohkeutta joka kerta kun jouduin käyttämään kaasuliettä. Ikkunasta näkyi Karhupubi. Talossa asui siihen aikaan pinnalla oleva nuori näyttelijätär, joka oli mukana muun muassa "Levottomissa", mutta jonka nimeä en kuollaksenikaan muista.

Hakaniemen kesäkoti

Joka aamu katsottiin "Serranon perhe"

Aloin kirjoittaa.

Iltaisin haahuiltiin

 Kirjapiiri valitsi seuraavaksi kirjaksi Linda Olssonin uusimman, joku "Kun mustarastas laulaa" tai sinne päin. Olen jo monesti pidellyt sitä käsissäni Suomalaisessa kirjakaupassa raskimatta ostaa, mutta ehkäpä tästä nousen, lähden kaupungille ja räväytän! Tai sitten paneudun makuulle, otan tuosta matolta kesken olevan Johan Schmidtin "Tästä pelistä pois"-romaanin ja paneudun siihen sen aikaa kun nyhtöpossu on uunissa. Ja porsaan jälkeen paneudun taas vaaliehdokkaisiin. Pakko sieltä edes yksi tolkun ihminen on löytyä!

Turku. Kymmenen vuotta. 

"Vuodenaikakoivikko" mökin vieressä. Aina erilainen, aina ihana.

  Labrinth feat. Emeli Sande: Beneath Your Beautiful: https://www.youtube.com/watch?v=rKtWPJiWz7c

Hiiriä ja siemeniä

 Mökkikausi avattu! Petivaatteet tuuletettu, uudet pussilakanat laitettu, saunaa, saunamökkiä ja varsinaista mökkiä lämmitetty. Pääsin mökille isän ja äidin kyydissä, mies tuli illan suussa bussilla ja pääsi valmiiksi lämmitettyyn saunamökkiin. Kangasalla näin auton ikkunasta monta peuraa pellolla.

- Älkää nyt ruvetko enää kääntyilemään, mutta tuolla oli kymmenkunta peuraa pellolla!

- Juoksentelivatko ne ympäriinsä?

- Ei, söivät jotain maasta.

- Oletko varma, etteivät olleet kurkia?

- Kai minä nyt kurjen peurasta erotan?!!?

- Niin... peurallahan ei ole nokkaa...

Kelit olivat mitä olivat. Välillä satoi, yhtenä aamuna sakeasti luntakin ja toisaalta yöt olivat kylmiä, rairuohon virkaa toimittava vehnänoraani oli aamuisin aivan hyhmässä. Linnut hotkivat siemeniä ja pähkinöitä ja mustarastas luritteli minkä ahmimiseltaan ehti ja jaksoi. Mökin kaapista löytyi hiiri. Se oli tehnyt itselleen ruokosokeripurkista asunnon. Sieltä sen punainen kuono pilkisti väristen, kun isä otti asumuksen kouraansa, hääti asukkaan pihalle ja tuhosi talon, joten hiiri joutui lähtemään maailmalle onneaan etsimään. Saunamökistä ei onneksi löytynyt mitään hiiriin viittaavaa.

Pääsiäisoras

Lintujen buffetti

Luin sen "Hornan" ja olin ihan kauhuissani. Mies luki jonkun ruotsalaisdekkarin, olisiko ollut Christina Ohlsson tai joku semmoinen sen kirjoittaja, ja oli yhtä kauhuissaan, sillä kirjassa oli ollut samanlainen lentäjän ohjaamosta ulossulkemistilanne kuin tosielämässäkin hiljattain nähtiin. Kävimme myös "kävelyllä". Masentavaa liejuista hiekkatietä 13 kilometriä pilvien roikkuessa olkapäillä.

Ja sitten vaihteluksi toiseen suuntaan (eri päivänä sentään). Onneksi oli vaelluskengät mukana. Liejutietä reunustivat luhistumaisillaan olevat hylätyt talot, mutta kyllä niistäkin omanlaistaan kauneutta irtosi. Ylitsemme lensi muuttomatkalla olevia joutsenia, jotka saivat meidät puhkeamaan spontaaneihin aplodeihin.

Kun aurinko yllättäen tuli esiin, siitä piti oikein ottaa kuva, niin oudolta se tuntui.

Paistaa se päivä ulkohuussiinkin!

Mutta sitten se paistoi vähän enemmänkin, mikä innosti minut tonkimaan siemenlaatikkoani ja kun sieltä löytyi sellaisia pusseja, joiden takana luki että voidaan kylvää aikaisin, heti kun maa on muokattavissa, otin käteeni risun ja tongin sillä vähän kukkapenkin multaa todetakseni hyvilläni, että muokattavissa on ja kylvin muutaman pussillisen. Tai sanotaan nyt suoraan, että kymmenkunta. Lähinnä kehäkukkia, nauriita, salaattia ja jokusen malopin. Tänään menen ostamaan lisää kehäkukan siemeniä varalle, jos ne eivät kumminkaan vielä idä. Lisäksi merkitsin vanhalla räsymatolla uuden kukkapenkin paikan. Se tulee paahteiselle aitan seinustalle, mikä tarjoaa mahdollisuudet vaikka mihin tomaattien tai chilien kasvatukseen.

Eilen palasimme kaupunkiin. Otimme pehmeän laskun, sillä meillä oli pari tuntia aikaa haahuilla Tampereella ennen Helsingin bussin lähtöä (meillä oli taas sellaiset etukäteen ostetut muutaman euron liput). Lähes kaikki paikat olivat tietysti kiinni, olihan pyhäpäivä, mutta Radiokirppikseltä ostin kolmella eurolla oliivinvihreät shortsit. Sitten kiipesimme Keskustorille, jonka laidalla on nykyään kahvila, josta saa niitä samoja kuuluisia munkkirinkilöitä kuin Pyynikin näkötornin kahvilastakin. Näkyi olevan suosittu paikka. 

Munkki päivässä pitää pyllyn pyöreänä!

....joten..!

Illalla innostuin "Kostoa" odotellessa katselemaan netistä vaellustarinoita ja muiden kokemuksia Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta ja tutkimaan millainen se Portugalin reitti mahtaisi olla, ja tulin kuin vahingossa tilanneeksi molemmille uudet Jack Wolfskinin 40 litran rinkat. Ne olivat Scandinavian Outdoorin pääsiäiskampanjan erittäin edullinen "kolmannen päivän pääsiäisyllätystarjoustuote". Koskahan niitä pääsee kokeilemaan?!

PS. OOH, huomasin vasta, että Kaarina Davis on haastanut minut roskatalkoisiin! Jätesäkillinen ainakin on määrä kerätä ja sitten raportoida ja haastaa muita samaan. Oma kohteeni on Hietsun ranta ja tietysti nyt nämä uudet lähialueet, Sibeliuksenpuisto ja mitä tässä nyt vastaan tulee matkalla kohti "omaa" rantaani. Kuvaan ja raportoin sitten!

Juice Leskinen Grand Slam: Tampereen aamu: https://www.youtube.com/watch?v=tWj_sgNuabk

Sinun puolueesi!

Vaalit lähestyvät, eikä minulla ole hajuakaan ketä voisin äänestää! Onneksi on vaalikoneet. Tein testin ja sain tuloksen: Sinun puolueesi on RKP! Niinpä tietysti, kas kun en itse tullut hoksanneeksi... No, ehkä ei olisi kannattanut tehdä testiä aprillipäivänä. Mutta oikeasti, KETÄ minä äänestän?! Ainoa ehdokas, joka on tehnyt itseänsä tykö meidän huusholliimme on Ben Zyskowicz. Hän antoi miehelle Rautatientorilla Kettukarkin ja eilen illalla ovelta kuului jotain rapinaa ja kun menin katsomaan, että mitä ihmettä, lattialla oli Benin, tai "Benkun", kuten hän ilmeisesti nyt haluaa itseään kutsuttavan, vaalimainos. Ei sillä, onhan hän sympaattinen ja ilmeisen huumorintajuinen ja näytti oikein kivalta kun hän silloin monta monta monta vuotta sitten käyskenteli perheineen Kimmo Sasin kanssa Tampereen Kukkaisviikoilla lapsi olkapäillään, mutta johan sille nyt nauraisivat aidanseipäätkin, jos me rupeaisimme Kokoomusta äänestämään!

Pääsiäisihanuuksia Ekbergin ikkunassa

Mies yrittti minuun aamulla samaa aprillikikkaa kuin muinoin äitiinsä. "Hei, tule äkkiä ikkunaan, tuolla on NORSU!" Äitinsä sentään oli ollut äidinrakkaudesta lennähtävinään muutaman kerran lankaan, kunnes kyllästyi ja sanoi, että kuule tuo menettää vähän tehoaan kun toistelet sitä alvariinsa enkä minä muutenkaan ehdi laukata ikkunassa minuutin välein. "Vaikka kyllä mä vaihtelin sitä eläintä aina välillä", mies puolustautui. Myöhemmin mies keksi julistaa huoneensa "Luonnontieteelliseksi museoksi" sillä perusteella, että siellä oli isoisän Kongosta tuoma pieni täytetty krokotiili ja pari kiveä ja peri jokaiselta huoneeseen pyrkivältä pääsymaksun. Äitinsä kyllästyi tähänkin varsin pian ja sanoi, että hän ostaa kausikortin, sillä ei hän voi joka kerta kaivella kukkaroaan kun tulee hakemaan lapsensa vaatteita pyykkiin. Julmanhauskan aprillipilan luin Anna-Leena Härkösen "Ihana nähä" -kirjasta. Anna-Leenan (jonka, by the way, bongasin pari päivää sitten tutkimassa intensiivisesti lelukaupan ikkunaa sateenvarjonsa suojasta) ystävä oli aprillannut poikaansa sanomalla, että tämän pitää mennä poliisikuulusteluihin, koska on heitellyt liian monta kertaa frisbeetä naapurin puolelle. Hän höysti tätä vielä sanomalla, että hän ei sinne tule, vaan poika saa itse hoitaa sotkunsa. Kun hän sitten näki hädän leviävän lapsensa kasvoille, hän heltyi ja sanoi "Aprillia, kulta! "Saatana mää tapan sut", oli  poika vastannut.

"Revengen" 4. tuotantokausi alkoi...

Avalta alkoi "Revengen" neljäs tuotantokausi, mutta me putosimme kärryiltä heti ensimmäisessä osassa! Sehän on ihan kuin kokonaan eri sarja. Emme tajua yhtikäs mitään ja olemme asian tiimoilta enemmän shokissa kuin välittäisimme myöntääkään. Ehkä annamme sarjalle kuitenkin vielä mahdollisuuden, olivathan ne ensimmäiset tuotantokaudet NIIN hyviä.

Huomenna lähdemme mökille pääsiäisen viettoon, oli keli mikä hyvänsä. Isä ja äiti on jo määrätty viemään sinne etukäteen joitakin välttämättömiä juttuja, mukaan luettuna Ilkka Remeksen "Horna". Pomo antoi pääsiäislahjaksi valmiin rosvolammaspaistin ja minttuhyytelöä, jotka pakkaan reppuuni ja joiden kanssa minulla on omavarainen ja turvallinen olo lähteä taas pitkän talven jälkeen luonnon helmaan.

Olen muuten päättänyt lopettaa Töölömarinani. Ihmeen paljon olen saanut tukea ja ymmärrystä osakseni, mistä lämmin kiitos, mutta nyt saa luvan riittää. Tajusin, että kitinä siitä että on "joutunut" (puhtaasti omasta halustaan) Töölöön ei ole coolia. Oivallus osui  suunnilleen samoihin aikoihin kun aloitin taas vapaaehtoistyön tauon jälkeen Terhokodissa. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Egotrippi: Uusi aamu:https://www.youtube.com/watch?v=0Ej0UdmSPnc